Turmion Kätilöt: Omen X

Nuclear Blast

Turmion Kätilöt avasi 20-luvun komeasti, vaikka ensimmäinen isomman isännän tallissa julkaistu pitkäsoitto ei aivan täysosuma sitten loppupeleissä kenties ollutkaan. Maailman ajauduttua sivuraiteille Global Warning raksautteli kuitenkin parhaimmillaan nikamia oikeista kohdin, ja pitkälti samalla juntalla jatketaan.

Jälleen puoli askelta industrialimpi soundi tuntuu löytäneen ajan hengen, eivätkä uutta albumia edeltäneet sinkut jättäneet asioita epäselviksi. Sormenjälki paukuttaa elektronisilla lisukkeilla sellaisen jäljen, ettei se lähde ihan helposti kulumaan pois. Soundien puolella savolaiset tuntuvat lähestyvän vuosi vuodelta vääjäämättömästi KMFDM:n ja kumppaneiden tiluksia, mutta omin ehdoin ja täysin omin askelkuvioin.

Entä sitten syntetisoidun metalliballadin satiiniviittaakin harteilleen sovitellut Kuolettavia vammoja? En liene ainoa kahvit rinnuksilleen läikytellyt kuulija, mutta onhan se kosketinkuvio oikeasti kaunis ja painoluokka on edelleen raskas. Toisekseen juuri TK voi selvitä tällaisestakin yllätyksestä naarmuitta, vieläpä lähes täysin tyylipistein.

Sinkut ovat sinkkuja, mutta todellisuudessa kovimmat taistelukärjet on varattu albumin alkuun, eikä sinkkuja kuulla kuin vasta jälkimmäisellä puoliskolla. Aidoksi korvamadoksi osoittautuva Vie se pois jytyyttää itsensä vastustamattomasti halki kaikkien puolustuslinjojen, niin simppelin nerokkaasta rakennelmasta on kyse. Keskieurooppalainen mätke ja perisuomalainen synkkyys käyvät sellaiseen paritanssiin, ettei paremmasta väliä, eikä kumpikaan tallo toisen varpaita.

Leveän materiaalin jyrkempää kylkeä edustava Puoli valtakuntaa nostaa myös bändin profiilia kummasti ja entäpä sitten Gabriel? Tarttuvaa puolirammsteinia on kiistatta ilmassa, mutta kun homma toimii niin se toimii. Ja tämä toimii kaikilla sylintereillään, enkä edes lähde arvailemaan ironian pitoisuuksia ilmasta. Sekin on osa TK:n tuttua taikaa.

Omen X on jo kymmenes pitkäsoitto, vaan lapikas ei tunnu isännillä vieläkään painavan. Ennemminkin kypärää on vain painettu syvemmälle päähän ja kätilöiden industrial-vyörytys hönkii entistäkin järkkymättömämmin päälle. Se on melkoinen saavutus kaksikymppisiään viettävälle orkesterille.