Laura Moisio: Vieras maa

Texicalli Records

Koin suoranaisia h�d�n hetki�, kun kuuntelin Laura Moision uusinta albumia ensi kertoja l�pi. Juuri ennen pandemiasulkua ilmestynyt Laulaa kun ei voi muutakaan pys�ytti kolme vuotta sitten tinkim�tt�myydell��n, Moision reagoidessa tavallaan ilmastonmuutoksen tuomaan ep�varmuuteen ja tuntemattomiin voimiin.

Sittemmin maailma on suistunut radaltaan entist�kin pahemmin, mutta Moision uusin levy kuulostaa seesteisimm�lt� ja rauhallisimmalta ikin�. Vieras maa onkin suoraan sanottuna levyllinen rakkausballadeja, hiljaisia hetki� ja niin kovin, kovin vieh�tt�vi� kudelmia. Siis mit�? Miss� ovat rosot ja yll�tt�v�t vedot, ja miksi t�m� kaikki vaivasi minua alkuun niin kovasti?

Vieras maa on monin tavoin vieras, ja henkil�kohtainen kriisini oli alussa jyrkin. Tietysti kahden vuoden takainen sinkkubiisi Kirje, joka my�s saa kunnian avata uuden albumin, oli jo selv� askel rauhaisimpiin viitoihin. Itse vain kuvittelin sinkun olevan pandemiassa syntynyt rakkaudentunnustus ilman taustalla kolistelevaa b�ndi� ja sen kummempaa merkityst�, mutta siit� muodostuikin pitk�soiton linjanvet�j�.

V�hemm�n olkoon siis enemm�n, hiljainen lausunta toimii paremmin kuin lasit s�r�ytt�v� vokalisointi. Nyt ei kuulla isoja maalailuja, vaan hienovaraisia jousia. Kitarat ovat akustisia, pianoa soitetaan varoen, silloin kun soitetaan. Musiikki toimii entist�kin enemm�n taustana sanoille, ja teksteihin ladatuille tunteille annetaan tilaa.

Rakkaus. Se kiert��, se satuttaa ja se puhuttelee meit� halki aikain. P��t�s hyyt�� viehke�ll� melodiallaan ja tekstill��n, joka tekisi Leonard Coheninkin onnelliseksi. Lemmen loiste katoaa yhdess� hetkess�, eik� mik��n ole kuin ennen ja kuinka syv�lt� tekstin sek� melodian liitto kouraisekaan. Albumin rokeinta sivua edustava Heikko kohta kaappasi ensimm�isen� huomioni, kiitos oletettavasti rahdun rouheamman muotonsa, mutta nyt tuo sin�ns� hieno folkrockin juonne tuntuu jopa turhankin ��nekk��lt� uudistuneessa maisemassa. Niin vain korva tottuu ja mieli muuntuu.

Vieras maa saattaa pelottaa ja h�mment��, etenkin kun kuulija j�tet��n pitk�lti oman onnensa nojaan l�helle hiljaisuutta. Hiljaisuuden l�heisyys ei kuitenkaan ole uhka, vaan suunnaton mahdollisuus, koska jos todella asetut kuuntelemaan albumia, l�yd�t siit� kyll� monia viihtyisi� ja vieh�tt�vi� paikkoja. Salaisuus avautuu v�ist�m�tt� ja pienen pieni instrumentaalikappale Huhtikuu muistuttaa ainakin allekirjoittanutta valoisammista ajoista ja asioista. Vieras maa on valmis l�ydett�v�ksi ja tutkittavaksi.