Maan Tomu: Maan Tomu

Alakulttuuritalo

Maan Tomu pölläytti kunnon progejytästoner hiekat ilmoille vajaa vuosi sitten, kun Kameli-sinkku keinui allekirjoittanutta vastaan. Helsinkiläisten psykedeelisväritteinen progerock sivakoi niin klassisilla laduilla, että tulin maininneeksi itsensä Black Sabbathinkin samassa yhteydessä. Nyt olisi tarjolla neljä biisiä samaa rohtoa ja mittaa koko komeudelle tulee vaivatta pitkäsoiton rajat täyttävän minuuttimäärän verran.

Kameli ei ole mahtunut mukaan tähän karavaaniin, mutta avaus on silti väkevä, kun toisena sinkkuna aikanaan ilmestynyt Ikuinen joki jyrähtää albumiversiona eetteriin. Samalla kyseessä on ainoa kymmenen minuutin haamurajan alittava viisu, eikä tälläkään valioyksilöllä jää kymppikerho monenkaan sekunnin päähän. Happo jyrää, kitara jauhaa kuivan kuohkeita riffejään ja rummut-basso -akselilla jytisee niin, että hiukset hulmuavat ja puntit huojuvat.

Jaa että mitä uutta tässä sitten on? No suoraan sanottuna ei grammaakaan mitään, mutta biisi on aina kuningas ja tälle albumille kunnon iskuja on laskujeni mukaan siunaantunut ainakin kaksi. Eikä tätä taustaa vasten edes siitä ole haittaa, että materiaali on nauhoitettu jo heinäkuussa 2017, mutta kiekko pistetään markkinoille vasta nyt. Jos soundi ei vanhene puolessa vuosisadassa, ei se ota osumaa enää seuraavistakaan muutamista vuosista.

Nostan kiekon yllätysiskuksi Miks en oo... revittelyn, josta on kovin lyhyt matka alkuperäisen Woodstockin kiihkeimpiin bluesrock-orgioihin. Täysin toista päätä edustaa kierroksiinsa katoava Mustaa multaa, jonka hypnoottinen heiluriliike vie varomattoman kuulijan syvemmälle matkalle. Joukon ykköstykki on kuitenkin alkuun sijoitettu Ikuinen joki, jolla soundi on metallisimmillaan, syke kiihkeimmillään ja puristus ihanimmillaan.

Eräs kirjailija totesi joskus: "Aika on pelkkää harhaa, etenkin lounasaika". Tätä levyä pyörittäessä ajan hammas saattaa kuitenkin haukata silkkaa tomua, sillä musiikki on ikuista. Maan Tomu teki viisaasti pistäessään aarteensa viimein jakoon, ja satakoon lisää tomua niskaamme myös tulevaisuudessa.