Shred: Deconstruction

Moonman Recording Studio

"Syntyy kuin sieniä sateella" -genren joukkoon liittyy nyt eteläsuomalainen Shred. Funksävyjensä ansiosta se löytää kuitenkin pelastusrenkaan ja välttyykin hukkumasta perusrock-virran syvyyksiin. Ei sillä, että tuossa virrasta ei löytyisi koviakin akteja, mutta... Mukavahan se on kun löydetetään uusia sävyjä, ja osataan yhdistää ne sulavasti tuohon jalan liikkeellesaajaan. Pääsääntöisesti Ep:llä haviteltu svengaava rock-meininki saavutetaan hyvin; Varsinkin kitaristi Kalle Salmisen sävellyksissä kuullaan tyylikästä kuusikielisen soitantaa. Jos en nyt ihan väärässä ole, on bonusbiisinä oleva hieno instrumentaali jamittelu myös edellämainitun herran käsialaa. Samaa fiilistä tarjoilee myös Pocket, joka on aivan mainio veto tyylikkäine kertosäkeineen. Vain "she got you now" -hoenta saa tässä kuitenkin sellaisen roolin, että parin kuuntelukerran jälkeen alkaa tulla surkuhupaisia assosiaatioita Mtv3:n Laajakaista -mainokseen. Omituista.

Funk-sävyt heitetään kehistä Golden Girlissä, joka kuulostaa jopa hieman nopeatempoiselta HIMin kappaleelta. Levyn parhaaksi biisiksi osoittautuu hieman synkkämielisempi, Golden Girlin kanssa samaa sarjaa oleva nimibiisi Deconstruction. Melankolisempaa puolta tuo esiin slowari The First One, jonka lyriikoiden sanoman biisin nimi lisäyksellä "is always free" - jo melko yksiselitteisesti kertoo. Hieno ja puhutteleva teksti. Muilta osin biisi jättää kuitenkin kylmäksi; Tämä lienee osittain tarkoituskin.

Soundit levyllä ovat yllättävästi hieman C-kasetti tasoa. Jotenkin soittimet sekoittuvat häiritsevästi liian päällekkäin. Yllättävää, muun habituksen ollessa melko siloteltua nettisivuja myöten. Laulaja Miika Puputin ääni kuulostaa jokseenkin tukkoiselta, mutta sopii kuitenkin tekstien maiseman kanssa yllättävän hyvin yhteen. Tämä maisema on melkolailla itseterapeuttinen. Varsin valmista ensimateriaalia.