Uriah Heep: Chaos & Colour

Silver Lining Music

Neljännessata on merkittävä merkkipaalu bändille kuin bändille, mutta tällä erää ei olekaan kyse kuluneista vuosista tai jonkin tärkeän albumin vuosijuhlista. Ehei, Chaos & Colour on näet upean uran tehneen Uriah Heepin 25. studioalbumi. Eivätkä Mick Boxin johtamat joukot ole suinkaan olleet viime aikoina laiskoina, sillä tuore levy on viides pitkäsoitto viimeiseen viiteentoista vuoteen.

Progehtavan ja vahvasti melodisen heavy rockin purtta ei ole lähdetty sen kummemmin reivaamaan kohti uusia suuntia, joten Chaos & Colour on taatusti rakas tuttavuus yhtyeen sankoille fanijoukoille. Yksitoista biisiä ottavat yhteensä aikaa noin tunnin, eikä tuona aikana aika käy taatusti tylsäksi – mikäli melodinen progerock on ensinnäkään makuusi. Uriah Heepin tapauksessa kuulija saakin mitä tilaa ja sinkkuraita Save Me Tonight lyö jo ensimmäisen ässän komeasti kenttään.

Rakennuspalikat ovat tuttuakin tutummat ja hymy ehtii kasvoille jo ensimmäisen kuuntelukerran aikana monesti. Muhkeat koskettimet, Bernie Shaw’n aina tunnistettava lauluääni ja tietysti Boxin moneen ehtivä sähkökitara, josta on tullut kokonaisen aikakauden tunnus. Eihän tässä keitoksessa ole mitään yllättävää, erikoista tai uutta, mutta niin vain Fly Like an Eagle kohoaa korkealle ja Hurricane pyörii rouhean keskuksensa ympäri.

Minkä siis pitäisi painaa kupissa enemmän? Kaikkien niiden hienojen ja joidenkin vähemmän onnistuneiden edeltäjien painon, vai pitäisikö kahdeskymmenesviides studioalbumi nähdä irrallaan historiastaan?

Uriah Heep on ollut uskollinen itselleen ja erityisesti faneilleen, eikä musiikissakaan ole lähtökohtaisesti mitään vikaa, vaikka isoimmat hitit ovatkin tainneet jo jäädä historian tuntemille merkkiteoksille. Vahvinta peruskamaa, jota on helppo suositella niin vanhoille kuin uudemmillekin kuuntelijoille.