Vuoret: Huomenna rauha ehkä

Rolling Records

Musiikki, kuten kaikki taiteet, heijastelee mielestäni aina jossain määrin ja joillain tasoilla aikaansa ja sen henkeä. Joko tietoisesti tai ainakin alitajuisesti. Huomenna rauha ehkä – otsikko kertoo tietysti jo jotain siitä, kuinka ahdistavaksi kotimainen indierock-yhtye kokee oman aikakautensa. Tämä levy on syntynyt historiallisten muutosten oivalluksista, maailman käännyttyä monin peruuttamattomilta vaikuttavin tavoin uusin suuntiin.

Ajat ovat kiistatta monelle vaikeita, eikä niistä kerrota hymyhuulin, säihkyvin hampain ja silkkisin pop-melodioin, vaikka kitarapopillakin on totuuden nimissä kokonaisuuden kanssa jotain tekemistä. Kauneus on tunnetusti kuulijan korvissa ja tulkitsijan tunteissa, eikä tämä levy päästä tarkkaavaistakaan kuulijaansa helpolla. Kuolleiden miesten päivä paukkuu kuin stadioneille suunnattu täsmäohjus, postpunkahtavan kitarapopin kouraistessa voimalla, joka ei kuitenkaan peitä sanojen painoa. Ja kuinka suureksi kertosäe kasvaakaan juuri tuon valtaisan peilin ansiosta, jonka yhtye ripustaa eteemme.

Kitararockin kivijalasta löytyy enemmänkin alternativen pörinää, postpunkin pauketta ja noisehtavan eletkrorockin angstia, mutta Vuoret ei silti sorru näköalattomaan lohduttomuuteen. Tummia ovat sävyt, syviä vedet ja avaria taivaat kun Unohda tai kuole soi kohtalokkaasti ja Epäonnistunut poukkoilee Kentin kyydissä.

Ja silti albumin otsikon viimeinen sana elää halki matkan, meillä on yhä mahdollisuuksia, voimme edelleen tehdä valintoja. Tässä valossa kaksiminuuttiseksi typistetty instrumentaaliraita Rauha ja avauskappale Saavumme yöllä avaavat uusia lukuja kirjasta.

Lopussa instrumentaaliraita Ehkä avaa myös ambientmaisilla äänimaisemillaan mahdollisuuksien verhoja kohti valoisampaa tulevaa, ehkä, sinne on vain pitkä matka. Ja sitä ennen idän Spektaakkeli hämmentää, kitararockin suristessa kuohkeasti, paljastaen orkesterin kyvyn luoda supertarttuvaa kaihopyörrettä. Niin ikään sinkkuna julkaistu Vastentahtoinen kansallislaulu on myös oiva kappale, jonka aineksista joku toinen olisi voinut tehdä vaikka minkälaisen hitin, jossa tosin olisi ollut tuskin puoliakaan tämän näkemyksen lopullisesta voimasta.

Syksyllä 2020 ilmestynyt Sotaunia / Muutoksia -tuplasinkku sai lopulta odottaa pitkään jatkoa, eivätkä nuo hienot biisit edes lopulta päätyneet toiselle albumille. Toisaalta: maailma muuttui ja tämä levy reagoi muutoksiin tavoillaan ja tasoillaan. Voimalla, näkemyksellä ja negatiivisesta positiivista synnyttämällä, tehden maailmasta samalla hivenen paremman paikan olla olemassa.