Air: Talkie Walkie

Source

Mikään ei kuullosta niin seksikkäältä kuin ranskan kieli, paitsi ehkä englanti ranskalaisella aksentilla. Ranskalainen populaarimusiikki on kuitenkin tavallisesti niin kamalaa, että sitä ei aksenteilla pelasteta. Jo debyyttialbumi Moon Safarilla virallisen poikkeuksen virkaa hoitavan Airin progressiivinen pop keräsi kaikki mahdolliset kehut. Moni muistaa myös Sofia Coppolan esikoisohjaus Virgin Suicidesin varsin hyvänä elokuvana, jossa on varsin tyylikäs soundtrack. Synkemmin suriseva kakkosalbumi 10000 Hz Legend jakoi mielipiteet, kiireisimmät ehtivätkin jo kompostoida duon menneen syksyn lehtien seassa. Talkie Walkie sisältää elementtejä molemmista edeltäjistään, ja ansainnee siksi pahan katseen varman päälle vetämisestä, mutta tulos hipoo täydellisyyttä.

Vinyyliaikana Talkie Walkiessa olisi ollut tarttuva a-puoli ja pari kuuntelukertaa vaativa, timanttinen b-puoli. Levyn alkupuoli tuo mieleen Moon Safarin, vaikka vanhan toistosta ei juurikaan ole kysymys, ja kakkosbiisi Cherry Blossom Girl on levyn mitä selvin single. Talkie Walkien kaikkein paras piirre on se, että vaikka alku lupaa ihan hyvää, niin loppu antaa vielä paljon parempaa. Another Day laahustaa bristolilaisittain, vaikka rennommin, ja kappaleen teksti on melkein nerokas, joskin sisältää tasan yhden idean. Kieli poskessa väsätty Alpha Beta Gaga vihellettyine melodioineen on levyn lähestulkoon tärkein kappale varmistaen, että musiikki ei sittenkään ole hautaa vakavampi asia. Ja vaikka Biological onkin periaatteessa ihan kauniin oloinen rakkauslaulu, niin a part of me would like to travel in your veins ei sittenkään kuullosta miltään, mitä sanotaan juuri ennen kuin vaatteet vaihtuvat alusvaatteisiin. Talkie Walkiella lauletaan toden totta asioista, joista Airin levyillä ei ennen ole laulettu. Levyn kruunaa Alone In Kyoto, josta Lost In Translationin myötä tuli ainakin kaksimerkityksinen kappale. Sekuntikellon lailla etenevä päätösnumero on maailman paras maailmanparannuskappale ilman kilpailua.

On ilmiselvää, että kaikkea, mitä Air tulee tekemään, verrataan Moon Safariin. Eikä se ole epäreilua, sillä Moon Safari on levy, joka muistetaan vielä kymmenien vuosien päästäkin. Niiden, jotka ovat löytäneet Airin jo aiemmin, on syytä hankkia Talkie Walkie ennemmin nyt kuin myöhemmin. Muille voin sanoa vain, että olette jääneet paljosta paitsi. Ja vaikka puolinero Nigel Godrich onkin ollut tuottamassa Talkie Walkieta, yksinkertaisen oloisten sävellysten monimutkaisesta toteutuksesta kunnia kuulunee kaksikolle Dunckel - Godin itselleen. Talkie Walkie on Airin tähän mennessä paras albumi, vaikka kovassa seurassa onkin. Vuosi 2004 on alkanut varsin valoisasti

Kommenttien keskiarvo:

Nimetön kommentoi 08.03.2004:

Pisteet:

Air tosiaan yhdistetään lähes aina albumiin Moon Safari. Eikä siinä mitään, erinomainen levyhän se on, mutta unohtaa ei sovi muitakaan kaksikon luomia äänikollaaseja. No ehkei se italiankielinen runolevy mikään maailman olennaisin julkaisu ole.

Talkie walkieta on mainostettu 'uutena Moon Safarina', yllättäen. Todellinen yllätys lienee kuitenkin se, että Air pystyy edelleen pitämään tekemistensä tason häikäisevän korkeana, itse ainakin odotin jo kunnon mahalaskua. Ainoastaan Mike Mills on vähän nihkeä täytebiisin oloinen kyhäelmä, muut 9 voidaan jo nyt julistaa Air-klassikoiksi. Ja kyllä, niissä Moon Safari -vertauksissa kieltämättä on perää, mutta ei Talkie Walkie suinkaan ole mikään klooni. Soundi on kauttaaltaan hieman kliinisempi kuin näiden ranskalaisen popmusiikin pelastajien debyytillä, mikä laskettakoon pieneksi miinukseksi.

Talkie walkieta (ja Airia yleensäkin) voi suositella myös teille, jotka olette tähän asti suhtautuneet elektroniseen musiikkiin kuin Hitler juutalaisiin. Airin psykedeelisissä ulottuvuuksissa seikkaillessa unohtaa helposti fobiansa.