Junna: Hankalempi

Omakustanne

Ja sitten onkin aika pistää kunnon kansandancet ja väinämöistrancet käyntiin. En ollut syystä tai toisesta törmännyt aiemmin Junnan tekemisiin, joten tämä taklaus pamahti suoraan kulman takaa päin pläsiä. Vaan mitä lopulta opinkaan?

Ensinnäkin nostan hattua korkealla jo silkasta uskalluksesta ja rohkeudesta, jonka avulla vanhoja kansanlauluja vasaroidaan osin elektronisin värkein uuden vuosituhannen bilesiivuiksi. Toisena soiva Mukula soundaa aivan vuosituhannen vaihteen Waltarilta, housen, folkin ja dancen sekoittuessa superkuumaan bilemenoon. Sekaan silputaan kaikkien tuntemia kansanlaulujen palasia, eikä paineen anneta tietenkään missään vaiheessa tasoittua kattilassa.

Syvään päätyyn sukeltaa pää edellä sinkkuraita Synnin synty, jolla jouhikonkaltaista soundia ja jump-jump-jumputtavaa rytmiä välkytellään sinänsä viehättävän naislaulun taakse. Kesken kaiken siirrytään minimalistiseen elektroympäristöön, jossa lausutaan vanhakantaista runoa ja taas mennään, eikä patalappukaan pysy päälaen päällä.

Mielipiteitä on tietysti yhtä monia kuin kuulijoita, mutta Vandringsman vedetään mielestäni jo niin ballistiselle radalle, että se jos mikä saa pään kääntymään - suuntaan tai toiseen. Itse nostin tässä vaiheessa vain tyytyväisenä juomasarvea ylöspäin, koska hyvä biisi on aina hyvä biisi, eikä toteutuksesta jää puuttumaan mitään. Syvemmälle Ibizan hiekkaan itsensä kaivertaa instrumentaaliankkuriraita 510, jonka jälkeen onkin melko läpihuuhdeltu olo.

Ymmärrän että näin ronskista perinnemusiikin sorvaamisesta tulee taatusti näpeille, eikä kaikkien mieli pysy loukkaamattomana. Toinen puoli virsusta on kuitenkin se, että musiikille ja sanoille ei mielestäni ilkuta, eikä niitä väännetä tieten tahtoen vasten alkuperäisiä tarkoituksia. Ja kulttuurin kuuluukin kehittyä, joten tämä on taas näitä levyjä, joista tullaan vääntämään peistä enemmänkin.

Itse jäin kaipaamaan silti jopa entistäkin rohkeampaa otetta, jotta Junna ensinnäkin erottuisi paremmin edukseen ja voisi vieläpä ylittää edeltäjiensä teot. Kesäyön unelma loistaa jo lupaavasti ja Pääskynen kaartelee pikselipilvissään komeasti, vaan vieläkö siipi kantaisi aavistuksen verran korkeammalle?