Raptus: Lyhyt luento Epäonnistumisista musiikissa

Reverse Records

Raptus on niitä yhtyeitä, joiden pandemiaa edeltänyt julkaisu on elänyt vahvasti mukana nämä vaikeat vuodet. Aina melkein ja sinnepäin oli otsikkona yhtä toimiva kuin tuore ’Lyhyt luento Epäonnistumisista musiikissa’, joita en kumpaakaan kommentoi niminä sen kummemmin.

Mikä sen sijaan toimi niin tuolloin kuin nytkin, on yhtyeen kyky hoippua säröisen kitararockin, äänitaiteeksi hetkittäin muuntuvan surinavallituksen ja melankolisen ysäriruntan välimaastossa. Esimerkiksi Syksyllä jokin kuoli starttaa kuin The Smithsin perinnön löytäneen bändin sinkkubiisin, mutta lopussa ollaan jo aivan hajoamispisteessä, kun kaikki rikotaan ja venytetään yli äyräidensä – ja juuri tuossa arvaamattomuudessa piileekin huimasti hyvällä prosentilla hyödynnettyä potentiaalia.

Huomattavasti helpommin sulateltavaa materiaalia kokonaisuudessaan on sinkuksikin nostettu Aallot / liekit, jonka mureista kitaravalleista kasvaa todellinen äänitsunani lopun koittaessa. Mutta eihän se hamarapään tarjoaminen tunnu miltään, jos ei ole mitään mihin rytyytystä verrata. Albumin ensimmäisen sinkun A-puoleksi poimittu Kasvot ylivalottuneessa kuvassa onkin pehmeintä ja kimmoisinta kitarapoprockia, jota tämän nimen alla on taidettu tehdä.

Lyhyt luento Epäonnistumisista musiikissa -albumia on helppo syyttää säntäilystä, epätasaisuudesta ja poukkoilevuudesta, mutta jos tuoppia tiiraa toisesta kulmasta on edellä mainitut asiat nähtävissä myös kiekon vahvuuksina. Raptus osaa edelleen mennä liian pitkälle, mutta vasta mukavuusalueiden tuolta puolen voi mielestäni löytää mitään todellisella tavalla uutta.

Moni leikkaisi pois melskaavan Laulu viimeisille ajoille -biisin viimeiset puolitoista minuuttia, eikä Suonet kuin valtatiet ole ainakaan rauhoittava ankkuriraita, mutta miksi toisaalta pitäisi? Musiikin kuuluukin toisinaan tuntua pistelynä iholla, huminana korvissa ja iskuina palleaan, ja mielestäni Raptus on hionut taitojaan sekä kykyjään huomattavissa määrin kuluneina vuosina.

Tässä ollaan vielä kaukana valtavirran leppoisuudesta, mutta uskalletaan toisaalta myös liikkua marginaalin reunojenkin ylitse, joten vakaasti ylöspäin osoittaa orkesterin kurssi.