Tulwa: Tervetuloa kummitustaloon

Mediatuotanto J. Mattila

Tulwa on helsinkiläinen rock-yhtye, joka syntyi pandemian suljettua monet ovet, ikkunat ja siinä samalla musiikilliset mahdollisuudet. Ehkäpä juuri tuo lopun aikojen tuoma vapaus sai viittaamaan kintaalla listapotentiaaliselle materiaalille, sillä Tervetuloa kummitustaloon -albumi on monin tavoin levy historiasta.

Jos ajasta pitäisi valita yksi piste, johon Tulwan pitkäsoitto selvimmin kiinnittyy, on sellainen mielestäni 80-luvun alun Suomi. Tuolloin ns. uusi aalto iski ensimmäisiä aaltojaan suomalaisen rockin rantoihin ja new wave, postpunk, no-wave sekä monet muut tuoreet ainekset sekoittuivat vaikeasti määriteltävän suomirockin kanssa. Perintöään kunnioittaen yhtye onkin äänittänyt kiekkonsa täysin analogisesti, mutta tekniikkaa tärkeämpää on henki, kummitusten välittämät viestit talonsa syvyyksistä.

Vaikka arvioitavaksi saatiin vain kylmää digitiedostoa, niin saatavilla on myös levy oikeassa muodossa. Nimibiisi Tervetuloa kummitustaloon avaain vinyylilevyn B-puolen, mikä samalla erottaa levyn jälkimmäisen puoliskon hiukan omaksi kokonaisuudekseen. Yksi tykkää äidistä ja toinen tyttärestä, mutta kun Kohtaaminen hiekkalaatikolla piirtelee hiekkaan isän ja pojan suhteen, on vaikea nähdä yhtään pyhää Mariaa mukana kuvassa.

Tummuus ei tarkoita kuitenkaan automaattista synkkyyttä, vaan ennemminkin runsaita sävyjä ja oudoiksi äityviä Mysteerioita. Tulwa vinkkaa verhojen takana tapahtuvista asioista, hieromatta faktoja kuitenkaan kuulijan naamaan – ei tämä nyt mitään tosi-TV:tä kuitenkaan ole, onneksi. Sanallinen nokkeluus on aina ilahduttavaa, etenkin kun musiikin varpailla ei seistä lyriikoiden kustannuksella.

Tulwan biisien lumoavan oudot sovitukset ja surrealistiset sanalliset lavastukset pistelevät kasaan kuvia ja kohtauksia, jotka jäävät vaivaamaan mieltä pidemmäksi aikaa. Ovatko ironinen Pikku pelkuri ja hiekkalaatikon poika sama henkilö? Ehkäpä jopa sarkastisilla varjoilla pelaileva Paha jätkä on saman persoonan vaihtoehtoinen kuvaus? Hmm, kukapa näistä tietää, mutta luultavimmin Paha maa ei ole niinkään kaukana tästä kaikesta.

Tulwa on rakentanut kummitustalonsa huoneita, kellareita, halleja ja osia yhdistäviä käytäviä ajatuksella, ymmärtäen kokonaisuuden arvon osiensa edellä. Eivätkä kuluneet vuosikymmenet ole ainakaan heikentäneet uuden aallon rockin ja kaihoisan rautalangan kanssa leikittelyä, sillä jokaisen biisin sydämestä löytyy vähintäänkin yksi vahva henki. Yhtye osaakin hyödyntää vuosikymmenten takaista rockin uutta aaltoa, mutta kuulostaa silti juuri tältä päivältä. Ehkäpä se on ainakin osin henkien ansiota, kuka tietää.