Vialea: Vialea

Rolling Records

Kuulasta kitarapoprockia hillityn tyylikkäästi soittava Vialea tuli ensi kertaa allekirjoittanutta vastaan puolitoista vuotta sitten, kun otsikollaan monenlaisia aatoksia herätellyt Koivukylä-sinkku päätyi kuunteluun. The Curet oli selvästi kuunneltu ja ilmavissa kitaravalleissa riitti nostetta, eikä melodiakulussakaan ollut valittamista.

Noiden päivien jälkeen yhtyeeltä on ilmestynyt kolme sinkkua lisää ja nyt ne kaikki on otettu mukaan myös esikoisalbumille. Eli kaikki näitä vanhemmat sinkut on vain jätetty yksinkertaisesti ulos, ja päätös on kiistatta ainakin kova. Yhtyeen itsensä mukaan nimetty levy on näet kahdeksan raidan ja reilun 25 minuutin mitassaan. Eihän tässä periaatteessa pitkäsoiton mitat edes ylity, mutta yksittäisten raitojen laatu ohittaa tällä erää muodon.

Avausraidaksi valikoitu John Lennon on sanalla sanoen täydellinen kitarapoprockin hedelmä, jossa riittää sopivasti kirpeyttä, makeutta ja mehevyyttä. Kertoja katselee vierestä, kuinka tienoon coolein heppu vain lipuu ja omistaa jokaisen hetken ympärillään, ollen kuin otsikon nuori Lennon. Melankolisempaa melodisuutta tihkuva Hei hei Liisa osuu myös Koivukylän tuolla puolen keskelle maalitaulua, kauneuden suorastaan sattuessa.

Vialea osaa siis ottaa melodioistaan kiinni ja viedä niitä eteenpäin, mutta etenkin albumin jälkimmäisellä puoliskolla temppupussin pohja häämöttää jo uhkaavasti. Tuhlaajapoika helmeilee herttaisesti, vaan eikö kertosäkeestä olisi voinut tehdä välillä jotain muutakin? Albumin varhaisin sinkkusiivu, Samaan pöytään, rimpuilee sentään hiukan irti sapluunasta ja loppuun olisi kaivattu edes yhtä vieläkin rohkeampaa riuhtaisua johonkin suuntaan.

Vialea on armoitettu sinkkubändi, jonka kosketus on samaan aikaan riittävän rosoinen ja pehmeä. Siirryttäessä pitkäsoittojen maailmaan olisi kuitenkin hyvä löytää rikkaampia ja laveampia biisintekomaisemia, jotta sinänsä kirkkaat ja loistavat kohdat eivät menetä tehoaan tarpeettoman tasaisessa ympäristössä. Esikoiseksi silti melkoinen avaus ja tästä on – kliseisesti todeten – hyvä jatkaa eteenpäin.