Likaiset Pikkarit: Kaikki ennallaan

Love Is Punk

Rosoisesti roiskuvaa ja silti riittävän pop-koukkuista punkrockia. Siinä on osapuilleen Likaiset Pikkarit -yhtyeen toimintakaava, jonka avulla on syntynyt ymmärtääkseni yhdeksän sinkkua, sekä tämä käsittelyssä oleva debyyttipitkäsoitto. Ikää bändillä on jo sen verran, että lastentaudit on sairasteltu pois alta ja kasaan on saatu kaikilla sylintereillään toimiva albumi. Itse asiassa albumi julkaistiin jo marraskuun puolella, mutta mihinkäs rapea kitararock ikääntyisi näin lyhyessä ajassa.

Sinkuista mukaan on mahtunut neljä parasta ja parista niistä on kiekolle sijoitettu oikein albumiversiot. Ensimmäisenä lyöntivuoroon pääsevät parin vuoden ikäiset Lobotomia ja Läsnä, eikä startti voisi olla tätä energisempi. Lobotomian hanakka punketirokettirolli soi niin että saranat pamahtavat sijoiltaan, kun taas hakkaavampi Läsnä tipauttaa valotasoa pari naksahdusta himmeämmäksi. Tuttuja lyöntitekniikoita kiistatta, mutta kaava on perusteltu kun se toimii.

Kitarat soivat halki kiekon rapean rosoisina ja vokaalien tukena kajahtaa jatkuvasti taustalauluja. Kaavoissa ei murreta tälläkään saralla uutta tannerta, mutta kitaralla sekä asiansa osaavalla rytmiryhmällä päästään jo pitkälle. Silti koskettimien ryydittämä Dänkkis nousee keskellä kiekkoa selvästi edukseen esiin, ihan jo silkan vaihtelun ansiosta. Kyseistä herkkua edeltävä Sivuraide on yhä iskuvoimainen pamaus ja uusimmaksi sinkuksi nostettu Kaikki ennallaan avaa myös mukavasti uusia, melodisempia linjoja, joista saadaan puristettua kiitettävästi tehoja.

Kaikki ennallaan – vai onko? Likaiset Pikkarit on vajaassa viidessä vuodessa ehtinyt löytää punkrockistaan tuoretta kulmaa juuri sen verran, ettei kaikki ole ihan ennallaan. Kymmenen raitaa niputetaan alle puoleen tuntiin (tietysti), mutta esikoiseksi kiekko on kerrassaan näyttävä. Mielenkiintoista onkin nähdä, mitä tämän jälkeen tapahtuukaan.