Absolute Key: The Third Level of Decay

Signal Rex

”Koska se musiikki oikein alkaa?”, kysyi kirkas ääni yllättäen takaani. Olin vajonnut omiin ajatuksiini kuunnellessani Absolute Keyn uutta albumia, enkä ollut huomannut tuolini takana seisovaa pientä poikaani. Niin, tämä levy on itse asiassa jo soinut pitkään, taisin kertoa kriittiselle pikkukuulijalle, joka menetti tämän jälkeen nopeasti kiinnostuksensa koko tilanteeseen ja siirtyi leikkimään lelutraktoreillaan.

Olin tässä vaiheessa kuunnellut The Third Level of Decay -pitkäsoittoa jo taas lähemmäs puoli tuntia ja massiivinen The Cellar Door kumisteli jälleen industrialin sekä ambientin valtaisia metalliovia. Koska se musiikki alkaa… niin, tämähän on kaiketi ennemminkin äänitaidetta. Ääni-installaatioita ja yhden, suuren, hitaasti rakentuvan ja jokaisella kuuntelukerralla eri tavoin kehittyvän äänikokemuksen manaamista jostain alitajunnan syvyyksistä – tai pilvikartastoista.

Absolute Key, eli Antti Klemi, ei totta tosiaan päästä kuulijoitaan helpolla. Albumin teemana toimii unesta löytynyt kolmen kuoleman muoto, jossa on fyysinen kuolema, henkinen kuolema ja lopulta kaiken sulkeva lopullinen kuolema, jonka jälkeen ei ole sitten enää mitään. Kuinka siis kuvata kuolemaa äänillä? Klemi on päätynyt raakaan industrial-ambientin mustaan seinään. Säröön, kovaan rosoon ja tinkimättömän loputtomaan venytykseen.

Kuolema on oletettavasti monen asian loppu ja tuota loppua hierotaan nyt kuulijan korviin pieteetillä, suorastaan loputtomuuden tuntuisen ajan. Koska se musiikki alkaa? Ei se ala, ei koskaan, ei ainakaan täällä ja näissä paikoissa. Musiikki kuuluu eläville, nämä äänet taas kuolleille ja kuoleville, joille ei suoda edes hiljaisuutta. Lopputulema on niin tinkimätön ja ehdoton kuvaus kuolemasta, että sen vastaanotto ei ole helppoa millään tasolla.

Yksi synkimmistä ja raskaimmista levyistä, joita olen ikinä kuullut ja silti olisin kaivannut vielä jotain enemmän. Toki levyn sulkeva The Third Level of Decay -raita ryhtyy jo availemaan uusia ovia, mutta kovin myöhään ja melkoisen äänimöyhennyksen jälkeen. Omaan makuuni tässä oli hiukan liikaa kuolemaa.