Juha Kartano: Sydän mun

Humble House Records

Juha Kartano oli 13-vuotias, kun hänen isänsä toi työmatkalta tuliaisiksi Hohnerin blueshuuliharpun. Soitinta kohtaan syntynyt rakkaus ei ollut aluksi tulisinta sorttia, mutta hitaasti ja varmasti instrumentti vei pojasta mieheksi kasvavaa Kartanoa. Sittemmin soittaja on kuulunut eri bändeihin ja projekteihin, mutta nyt on koittanut ihka oikean sooloalbumin aika.

Soolodebyyttialbumin saatesanoissa Kartano nimetään huuliharpisti-laulajaksi, mutta laulu ei ole missään nimessä takapenkillä. Alkujaan Sydän mun -kiekosta piti tulla duo-kiekko blueskitaristi Tomi Leinon ja Sami Parkkisen kirjoittamille biiseille, mutta Kartanon panostus sessioiden edetessä oli sitä luokkaa, että biisinikkarit päätyivät ehdottamaan solistilleen sooloalbumia - eikä moisesta voi tietenkään kieltäytyä.

Blues on siis homman nimi ja sen kaveriksi tarjotaan toisinaan rosoisempaa, toisinaan taas menevämpää rockia. Eikä country ja soulkaan täysin tuntemattomia aineksia ole, vaikka blues toimiikin kaikessa kantavana tukirakenteena ja ohjenuorana. Niin sävellykset, sanoitukset kuin sovituksetkin jyskyttävät pitkin tuttuja raiteita, mutta bluesrockin kohdalla kliseisyys ei ole välttämättä perisynti - tai edes pieni rike.

Masinistin laulu kertoo tekemisen pakosta, kun aina on tehty ja varoittamatta tulee duunista loppu. Saatat olla vain yksi ratas pyörästä, mutta rattaalle se on koko maailma ja tarkoituksen perusta. Kadonnut rakkaus paljastaa jo nimessään oleellisen, mutta kyse ei olekaan nyt siitä, että mistä milloinkin kerrotaan, vaan miten ja minkälaisin painotuksin asioista puhutaan. Sinkuksikin nostettu En mielestäni sua saa on myös ehdottomasti suositeltava pamaus, koska bluesrockin sielukkuus vain tempaisee mukaansa ja saa uskomaan asiaansa.

Sydän mun ei ole turhan innovatiivinen levy, mutta em. syistä ja ansioista johtuen se nousee kepeästi monen kilpakumppanin edelle. Kartanon huuliharppua kelpaa kuunnella ja omasta puolestani sovituksissa olisi voinut paukuttaa vieläkin komeammin laitoja, koska gospelin hehkua saa puhallettua mihin tahansa - kuten monesti on jo osoitettu.