Hagnäs: Hagnäs

Omakustanne

Pietarsaarelainen laulaja/lauluntekijä Laura Hagnäs asuu Berliinissä ja konsertoi pitkin Eurooppaa Hagnäs-nimellä. Kauas on siis päädytty kotikonnuilta, mutta musiikin perusteella kotimaa ainutlaatuisine luontoineen seuraa tekijäänsä uskollisesti.

Vähäeleisyyttä suosivassa musiikissa on usein äänessä vain laulaja ja hiljaa soitettu kitara, eli materiaalia voisi vallan hyvin soittaa vaikka sillankulmalla tai pienissä tiloissa. Vereslihalle jätetyt sovitukset tuovat toki taustalle hieman muitakin soittimia, mutta valokeilat ovat pitkälti kertojassa ja häntä niukoin nuotein säestävässä kitarassa.

Esikoisalbumilla kuullaan musiikkia kolmella eri kielellä, mutta ei saksaksi - vaikka Hagnäs muutti Berliiniin opiskelemaan jo vuonna 2009. Valinta pitää hänet tietysti tavallaan irti uudesta maastaan, eikä eksoottisuudesta ole ainakaan haittaa Berliinin kaltaisessa kulttuurikeskuksessa, jossa riittää tarjontaa kaikilla taiteen aloilla.

Yksinkertaisesti nimetyllä albumilla on kaksitoista raitaa, joita sitoo toisiinsa hiljainen rosoisuus. Melodiat lähtevät kulkemaan teitään, eikä (valtavirtaa suosivaa) kuulijaa juuri ohjeisteta matkalla kohti levyn sydäntä. Kullankeltaisia haaveita ja My Heart is in Beat kulkevat sentään tutummin singer/songwriter -henkistä tarttumapintaa antaen. Näistä numeroista olisi voinut luoda hitikkäämpääkin materiaalia, mutta moinen ei kuulu Hagnäsin tavoitteisiin.

Albumi avataan sen kahdella sinkulla. Unenomaisen hauras Vakna on elokuvamaisen hajanainen ja kerrostettu ääniteos, joka ei juuri itseään selitä ja lohkaisee lähes kuusi minuuttia pitkäsoiton kolmesta vartista. Kiistatta kaunis kudelma, joka vain vaatii kaiken huomion aarteensa paljastaakseen. Follow the River on puolestaan neliminuuttinen, angloamerikkalaisen poprockin sääntöjen mukaan paremmin pelaava siivu, tosin tässäkin on mukana sellaista kallioluotomaista kauneutta.

Hagnäs on armoton albumi, johon joko ihastuu, tai sitten ei. Mikäli levylle pystyy antamaan aikaa ja todella kuuntelemaan näitä pieniä ihmeitä, voi siitä kuitenkin saada yllättävänkin rakkaan ystävän.