Antero Jakoila & Dave Lindholm: Vol. II

Emsalö Music Oy

Antero Jakoila ja Dave Lindholm ovat nähtävästi toista kertaa yhteistyötä tekemässä, vaikka totuuden nimissä en tiedä koska ensimmäinen yhteistyön hedelmä on syntynyt, tai miltä se edes sen tarkemmin kuulostaa.

Uudelle levylle kumpikin herrasmies on säveltänyt kolme biisiä, sovitukset on tehty alun Hymniä lukuun ottamatta yhdessä ja tekstien puolella Lindholm on (tietenkin) mies paikallaan. Musiikki on rennon rouheaa kitararockia, joka kyllä osuu bluesrockin juuriin, mutta tyystin omanlaisella tavallaan.

Hieman kolkoiksikin tulkittavissa soundeissa on samanlaista ajattomuutta ja minimalismia kuin eräänkin Bowien Berliini-trilogiassa, tosin äänimaisemat ovat hillitympiä ja seesteisempiä. Sähkökitara ja niukan taloudellisena annosteltu laulu pitävät maisemat rouheina, jopa niissä harvoissa ’menokohdissa’. Levy ei ole hidas, mutta ei se nopeakaan ole, eli bluesrockin perimä on vahvaa.

Vielä yhden ainoan kerran kertoilee leppoisasti tarinaansa preerioiden vilkkuessa ikkunoissa, mutta Rijanna karauttaa Rio Granden eteläpuolelle ja pistää lattariaurinkoa peliin. Eivät Jakoila & Lindholm mitään mariacheja ole, mutta handlaavat tämänkin homman, ja rakkaus on tietysti tekstissä jälleen aivan kelvotonta. Päälle kahdeksanminuuttinen ankkuriraita Ja arki jatkuu jatkuu aikansa, mutta en koe mittaa ongelmaksi tässä muodossa.

Ikuisen bluesrockin tahkoa hymy huulillaan kiertävä Liian vähän on vähän liikaa on myös veikeä numero, jonka näennäinen mitäänsanomattomuus paljastuu joksikin muuksi jo hiukan pintaa raapimalla. Jakoila & Lindholm ovat kaksi leppoisaa veteraania, joiden takaa löytyy kuitenkin rautaiset tekijämiehet. Vol. II saattaa olla otsikkona hämäävän vaatimaton, älä anna sen kuitenkaan hämätä itseäsi.

Suositellaan etenkin Lindholmin faneille, sekä kaikille rennosti bluesrockista pienemmälläkin äänivallilla pitäville. Ja onhan tässä herkkuja löydettäväksi vaikka missä määrin muillekin.