Nickelback: Get Rollin’

BMG

Ei liene suuri yllätys, ettei Nickelbackin kymmenes studioalbumi varsinaisesti tuo pöytään mitään sen uudempaa. Kolmen vuoden pitkäsoittojen väli venähti tällä erää viiden vuoden mittaiseksi, mutta tuokin on laskettavissa maailman myllerrysten aiheuttamaksi, sillä materiaalia ryhdyttiin valmistelemaan jo 2019.

Albumin kolmesta tähän mennessä lohkaistusta sinkusta albuminkin avaava San Quentin on selvästi se hitikkäin veto, kun taas toiseksi sinkuraksi valittu Those Days on se iisimpi numero. Eli toisinaan rutistetaan kovemmin, toisinaan taas pidetään kädestä kiinni ja ollaan kovin samettisia – karhealla tavalla tietysti. Samaa kaavaa on käytetty jo ties kuinka monta kertaa aiemmin, eivätkä Chad Kroeger ja kumppanit edes yritä ravistella ympärilleen rakentunutta häkkiä sen radikaalimmin.

Hiukan aaltoja saadaan sentään aikaiseksi, kun country rockin partikkeleilla leikittelevä High Time rusauttaa oman vaihteensa silmään. Kauas on tultu alkuaikojen post-grunge jyrinästä totta tosiaan, mutta suurten preerioiden mittavat markkinat tulevat taatusti pitämään näistä liikkeistä.

Balladien saralla sokerinen Does Heaven Even Know You're Missing? ansaitsee siipensä ja ulkoisten biisintekijöiden kanssa kasaan vasaroitu Horizon on kuin luotu amerikkalaisille areenoille – missä sitä tullaan taatusti kuulemaankin vielä monesti. Nickelback vuosimallia 2022 kuulostaakin toistuvasti itsensä silotellulta ja pehmennetyltä versiolta, eikä levyjen välissä olleet puheet mm. Slayer-tribuuttilevyn tekemisestä heijastu millään tavoin kymmenennen studioalbumin sisäisiin avaruuksiin.

Get Rollin’ on yhdentoista takuuvarman raidan paketti, joka 41 minuutissaan on kokonsakin puolesta täydellinen. Harmi vain että kuulija ei pääse yllättymään ja parhaat musteet biisikynistä ovat selvästi jo päätyneet aiemmille albumeille, tai sitten kiekkoa vain työstettiin liian pitkään.