Sirenia: An Elixir For Existence

Napalm

Tummempaa englanninkielistä gootti/doom-metallia rankemmalla korinalaululla jota komppaa puhdas naislaulu. Miltei jokaisessa biisissä löytyy myös upean mahtipontisia kuoro-osuuksia, sekä tietysti koskettimia oikein runsain mitoin. Kyllä, olette oikeassa, Sirenia on kotoisin Norjasta. Vuonojen maassa tuntuu tämän tyyppistä äänitaidetta syntyvän miltei joka taajamassa. Sireniaa tämä ei tunnu pelottavan, sillä ryhmän ’salaisena’ aseena toimii sen perustaja, herra nimeltä Morten Veland. Jotkut saattavat muistaa hepun Tristania nimisestä yhtyeestä jossa hän aikoinaan vastasi hyvinkin suuresta tontista.

Toisen levynsä julkaissutta nelikkoa ei voi syyttää ainakaan yrityksen puutteesta, oikeastaan suurin ongelma tuntuukin olevan nimenomaan liiassa yrittämisessä. Loistavia ideoita löytyy roppakaupalla, mutta niiden annostelu johtaa jatkuvasti yliannostuksiin. Malliesimerkkinä toimii kolmantena soiva, selvästi ässäksi tarkoitettu A Mental Symphony joka tukehtuu jo minuutin paikkeilla omaan erinomaisuuteensa. Biisissä olisi aineksia pariinkin tiukkaan raitaan mutta nyt täytteet on tungettu liian pieneen tilaan, ja tämä jos mikä harmittaa sillä tulos voisi olla parhaimmillaan todella veret seisauttava.

Yhtyeen eduksi on kuitenkin todettava että monin paikoin sävellykset kuulostavat kaikista tyllingeistään huolimatta todella herkullisille. Tarttuvien riffien tai koukukkaiden melodioiden luominen tuntuu käyvän kädenkäänteessä ja myös sovituksellista silmää löytyy, vaikka tulos useimmiten onkin barokkimaisen koukeroinen ja yksityiskohdissaan ylitsepursuava. Runsaus heijastuu myös voimakkaasti kappaleiden kestoon, pitkäsoitolta kun ei löydy kuin kaksi alle viisiminuuttista kipaletta. Vahvimmillaan yhtye on vauhdin kevyesti kohotessa, etenkin aloitusraita Lithium And A Lover sekä jälkipuoliskolla kuultava The Fall Within osoittavat ryhmän tarvittaessa taitavan myös tiukemman toteutuksen.

Olisin todella halunnut pitää tästä levystä, mutta tällä kertaa Sirenia ei vain onnistunut liikuttamaan minua juuri mihinkään suuntaan. Monet kovasti koukeroisemman, gootimman ja perinteisin tavoin tummemman metallin ystävät löytänevät tästä huomattavasti enemmän kuin minä, ja heille An Elixir For Existencea voikin suositella pienellä varauksella.