The Toxics: A Place Called Razord Edge

Chaputa! Records

Rock’n’roll ei tunnusta maiden rajoja, eikä sen puoleen mitään muitakaan rajoittavia seinämiä. Helsinkiläinen garagen katkuista rockia soittava The Toxics osaa asiansa ja tuon on huomannut myös portugalilainen Chaputa! Records. Yhteistyö on voimaa ja viiden vuoden takainen The Toxics -pitkäsoitto saakin viimein ansaitsemansa jatkon.

Mikäli satut hankkimaan itsellesi A Place Called Razord Edge -albumin vinyylilevynä, niin A-puolen rakenne käy malliesimerkistä puhuttaessa rock’n’roll albumista. Starttina taivaalle ammutaan tulikuuma sinkkubiisi Dirty Little Cigarettes, puoliskon saa sulkea hiukan countryrockinkin kanssa hartioita kolisteleva White Widow, ja välissä One Man Party svengailee kovasti rollareiden hengessä. Askeleita osataan siis ottaa niin eteen kuin sivuille, perusasioiden pysyessä silti osapuilleen kohdillaan. Ensi alkuun raitojen eroavaisuudet eivät välttämättä erotu niin selvästi, mutta kuuntelukertojen myötä sävyt syvenevät, jäljet selkeytyvät.

B-puolen saa puolestaan korkata jo vuonna 2021 sinkuksi lohkaistu Down Down, joka on tyylipuhdas garagerockin kaunokainen. Melodia sullotaan taloudelliseen pakettiin ja soundien välittömyys tuo musiikin kirjaimellisesti ihoon ja syliin. Ainoana siivuna neljän minuutin rajan juuri ja juuri puhkaiseva Razors Edge, joka hyödyntää rahdun mittavamman kulkunsa luoden herkullista uhan tuntua.

The Toxics ei keksi pyörää tai tulta uudelleen, mutta alkuvoimaisen rockin renkaat ovat parhaimmillaan melkoisessa tulessa. Alkuvuosien ehdottomampi rockin ryske on rikastunut uusista palasista, päätösbiisi Sunday Dress on suorastaan popahtava ja iloinen viisu, jolla levyn tummiksikin äityneet varjot puhalletaan tehokkaasti sivuun.

Toivon lähes aina pitkäsoittojen tiivistämistä, asioiden tehokkaampaa kiteyttämistä, mutta nyt huomaan pohtivani päinvastaisia asioita. A Place Called Razord Edge kun vie kuulijansa jo niin pitkälle, että sivustoja olisi voitu selvittää parilla lisäraidalla.