Hirttämättömät: Nyt jotain toimintaa

Omakustanne

Mitä tehdä siinä dilemmaisessa tilanteessa, kun haluaisit olla oikea countryä soittava cowboy, mutta hepan selkään ei omin voimin pääse? Eikä se countrykaan oikein taitu, vaan ennemminkin soittimista vuotaa ulos kolhoa ja kolhittua härmäkantria. Silloin pitää vain antaa mennä, ja juuri niin Hirttämättömät teki kaksi ja puoli vuotta sitten Elämä on blues -pikkukiekollaan.

Yksi pandemia myöhemmin maailma ei ole ainakaan paremmalla mallillaan, mutta Hirttämättömien ’TörkyKantriBlues’ on kerännyt voltteja kannen alla kuin pankolle unohdettu kotiviini. Viiden oman rallin kyytipojiksi tarjoillaan muutama muukin shotti, mutta kaikki ne potkivat kyllä samalla pettämättömällä luonteella. Ja törkyisyys on tietysti kunkin kuulijan omissa korvissa, tai niiden välissä.

Toimintaa siis kaivataan ja härkäpäinen periksiantamattomuus yhdistyy luuserihenkiseen mollitouhuun, joka seuraavassa hetkessä saattaa äityä aivan armottomaksi hilipati-hipaksi. Soittimia soitetaan kovin käsin, mutta herkkyyttäkin on mukana ja sama pätee puolittain huudettuihin, puolittain raakuttuihin vokaaleihin. Kaikki on raapaleilla, ruvella ja ruostunutta, mutta elinvoimaisuus sykkii jokaisen laudan, tuopin ja sohvatyynyn alla. Tuo kumma kontrasti myös saa albumin elämään tyystin omaa elämäänsä, eikä valintoja tarvitse muille perustella.

Tarjoo kalja mulle Jeesus osuu lähimmäs alkuperäisen countryn sarvia ja niin ikään käännetty Onko hommat paremmin ilman mua? potkii myös nuoren sonnin luonteenpalolla. Mikäli arvioitavaksi olisi irronnut oikein vinyylilevy, olisi B-puolen alku juhlaa, sillä Rock n Roll Planeetta on A-luokan pamaus. Puoliskon ja samalla koko kiekon sulkeva Laitakaupungin cowboy lienee puolestaan pohjakosketus melankolian saralla, vai olisiko osuvampaa puhua ennätyssukelluksesta? ”Mä olen laitakaupungin cowboy, sisäänpääsyni taas evättiin / Kaikki onnelliset voitte painuu helvettiin”.

Tuopin täydemmästä puolesta noston eturiviin ansaitsevat Isken yöhön taas ja Raatikaisen baari, joiden tahdissa lehmipojat ja tytöt voivat pistää tanssaten vapailla askeleilla. Elo ei ole helppoa, mutta hitot siitä, kunhan törkyisyys on kohdillaan, kantri soi ja blues pysyy riittävän kaukana sielun ytimestä.