Darlingbee: Vaarallinen uni

Presence Records

Darlingbee osaa luoda upean ilmavaa folkpoppista, jonka äärellä sielu vain lepää. Keväinen Vaarallinen uni -sinkku muistutti näppärästi, että mistä tässä olikaan pohjimmiltaan kyse. Ja silti jokin tuntui olevan hiukan pois sijoiltaan uutta albumia kuunnellessa. Hmm, ilmavan folkpoppiksen soundi on edelleen vahvasti akustinen ja biisit suorastaan keinuttavat, mutta ilmaisukieli – sehän on tosiaan vaihtunut englannista suomeksi. Näin lyhyt voi muisti olla joskus.

Toista pitkäsoittoa päädyttiin odottamaan yllättävänkin pitkään, mutta yhtyeen itsensä mukaan nimetty debyyttialbumi saa mielestäni viimein arvoisensa jatkon. Eikä ensimmäiseen kotimaiseen nojaaminen sanoituksissa ole ainakaan heikentänyt kokonaisuutta, vaan ennemminkin vaikutus on täsmälleen päinvastainen. Keskiöön nousevat kuitenkin kauniisti toteutetut melodiakulut ja biisien pehmeät nyanssit, jotka tekevät levystä helposti nautittavan ja silti kuuntelua kestävän.

Kontrastia pehmeimmille pop-arvoille saadaan, kun aikoinaan toiseksi sinkuksi nostettu Laivat tarjoaa hetkellisesti folkrockimpaa soundia. Tyystin toista laitaa edustaa puolestaan huippuohueksi kuulotettu Kylmyyden kuningas, joka on jo lähempänä runoutta kuin musiikkia – mikä ei ole tässä yhteydessä ainakaan moite. Virkistävä on myös Kalle Pakalénin vokaaleista heijastuspintaa saava Maisema sumentui, jonka melankolisessa kulussa on jotain äärimmäisen lohduttavaa.

Darlingbeen melodinen ja folkahtava pop on jotain, jota voisi kuunnella loputtomiin. Laulaja Heli Alkuu on löytänyt kynästään taas parhaimman terän ja musteen, eikä turhia lukuja ole mukana ainuttakaan. Näennäisen yksinkertaiset kappaleet paljastavat hitaasti sovitustensa aarteita, joita koko yhtye on puolestaan ollut juonimassa. Tarkoin punnittu tasapaino korostaakin melodioiden hiljaista voimaa, eivätkä tekstit jätä mielikuvitusta myöskään rauhaan, joten siirtymä kielessä on vähintäänkin perusteltu.

Darlingbee on edelleen herttainen folkpopyhtye, vaikka Vaarallinen uni muutti tilannetta. Suomeksi kirjoittaminen on uskaltamista, todellista avautumista, joka mielestäni on nostanut yhtyeen aivan uudelle tasolle. Tämän hiljaisen ja viehättävän vallankumouksen jälkeen olisi myös suotavaa, että tarina jatkuisi hivenen nopeammin.