Joint Depression: Projection

Luminol Records

Joint Depressionin edellisestä levytä on ehtinyt vierähtää jo neljä vuotta, mutta leffamuodossakin vuonna 2014 julkaistun Lowdownin seuraaja Beyond All Black totutti kuulijat jo neljän vuoden odotusaikaan. Eli Projection ilmestyi täsmälleen silloin kuin pitikin, eikä enempää jauhamista kuluneista päivistä.

Tuttuun tapaan rockmetalli paukkuu ja jytisee, mutta kaikesta melskauksesta huolimatta yhtye kumartaa melodisuuden alttarin edessä. Ei mitenkään maahan heittäytyen, mutta kunnioittavasti nyökäten nyt ainakin. Maria Liikanen tuntuu löytävän ääneensä lisää sävyjä albumi albumilta ja syvyys saa mm. Third Dayn hohtamaan sen pienen hivenen enemmän. Eikä ilmaisu loista vain rauhallisemmilla raidoilla ja kohtauksissa, sillä eiväthän Sami Räisäsen ja Jari Pertun kitarat oikein hiljaakaan osaa olla.

Ensi kuun alussa sinkkunakin ilmestyvä Homecoming on luonnollisesti albumin helpoimmin lähestyttävää laitaa, jossa tarttuvuutta ei rajoiteta etenkään kertosäkeessä. Melodioiden jalostus ja soundin kerrostaminen eivät johda kuitenkaan negatiivisella tavalla raskaaseen soundiin. Raitoja kyllä on ja runtua tarjotaan, mutta nuottien väleihin jää myös riittävästi tilaa. Samat sanat voi todeta jouhevasti kiitävästä New Silence -numerosta, takovuuden ja voiman tempaistessa mukaansa. Moni sanoisi, että nyt on jo pari nuottia liikaa, mutta lievä koukeroisuus on aina ollut yksi JD:n jutuista.

Nätimpää linjastoa tarjoaa ankkuriraita Dimensions, sekä albumin alkupuolen rynnäkön hellästi katkaiseva Passenger of Light. Eikä muillakaan kappaleilla pedaalia poljeta kouristuksenomaisesti lattiaan, vaan sovituksissa uskalletaan hakea monenlaisia vaikuttamisen tapoja. Raskasta siis on, mutta progeisuutta unohtamatta ja noiden kahden elementin keskinäinen tasapainohan on aina toiminut yhtyeen dynamona. Nyrkkiä on vaikea heiluttaa tahdissa, kun se tekee alati omia kurvejaan, mutta sekin on ollut osa kokemusta jo alusta saakka.

Vuonna 2022 Joint Depression on vanhempi mutta myös vahvempi kuin koskaan. Yhtye on jo aikaa sitten löytänyt oman soundinsa, tyylinsä ja äänensä, ja sen tekemisiin voi ja kannattaa luottaa. Näin jopa uuden levy-yhtiön astuessa mukaan kuvaan.