Ville Miettinen: Toivoton romantikko

Humu Records / Hillotehdas / Asbesti levyt

Ville Miettinen vaihtoi kotiseutua, kiskoi tietysti siinä samalla irti juuriaan ja huomasi tekevänsä rakasta rockia hiukan uudesta kulmasta. Kuopiosta etelään siirtynyt Miettinen julkaisi jo kevään korvalla Toivoton romantikko / Lento historiaan -tuplasinkun, joka sai syksyn korvalla jatkoa Oishan se kivaa -tuplasinkusta.

Noista neljästä raidasta kolme on myös päätynyt soolodebyyttialbumille, jolla kuullaan peräti 15 rock’n’roll rallia. Numeerista ylivoimaa tasoittaa se, että mittaa kiekolle kertyy vain 32 ja puoli minuuttia – eli paljon kuullaan, progea ei niinkään.

Miettinen on halunnut antaa osuvan otsikon kiekolleen, mutta vaikka rakkauden asioista (tietysti) lauleskellaan muun ohessa, taitaa suurin rakkauden kohde olla alkuperäinen ja tinkimätön rock. Ja nyt on siis kyse suomenkielisestä kitararockista, jossa on ripaus punkkia, ämpärikaupalla suoraa suomirockia ja pikkuisen folkahtavaa akustisuuttakin. Että olisiko tämä nyt modernia retroa? Sovitaan vaikka niin.

Nimibiisi on edelleen puhdasta A-luokkaa, mutta kyllähän Ränttätänttämieskin osaa takoa boogierockia kuin Status Quo konsanaan. Tai sellainen suomalaistettu versio asiasta nyt ainakin. Kuten todettua rakkautta on monenlaista ja Miettinen pohtii tuota tunteista tulisinta monesta eri kulmasta. Kanelityttö saattaa olla heijaste rokimmasta Oo mun kaa -siivusta, mutta pintojen alla vaikuttavat voimat ovat luonteenpiirteiltään samoja.

Humoristisemmin samaista asiaa ruotii Tuntuu kuin soittaisin Mötley Crüessa, joka pistää jalalla kepeästi ja antaa huolettoman hymyn kavuta kasvoille. Ja kasvoista puhuttaessa: Kasvoja ruudulla on kaunis folkpoppis, jonka mies & kitara -muoto istuu sydämestä kummunneeseen julistukseen kuin kukka tukkaan. Tai ehkäpä pinssi farkkutakkiin olisi osuvampi vertaus Miettisen yhteydessä.

Toivoton romantikko on herttainen levy, jonka sydän sykkii lujaa vaikka musiikki ei pauhaakaan. Katujen Äänet ei saa lopettaa on suora rakkauskirje mainiolle yhtyeelle ja Lento historiaan -biisi on upea kertaus historiaan rysähtäneestä matkasta. Rock ei koskaan kuole, se saa vain vuosien saatossa yhä enemmän sankareita.