Ville Karttunen: Voikukkia ja muita aarteita

Juki Records

Ville Karttunen juhlistaa 20 vuoden mittaista työtään lastenmusiikin saralla julkaisemalla uuden lastenmusiikkilevyn, kuinkas muutenkaan. Sitten viiden vuoden takaisen Superradio-albumin on akustisuus noussut hallitsevammaksi. Nyt otetaan rauhallisemmin, keskitytään pop-melodioihin ja niiden ilmaviin toteutuksiin.

Esimakuna saatiinkin jo maistella Kaikille peruna sinkkua, sekä tämän vuoden puolella ilmestynyttä En tykännyt tästä päivästä -tilitystä. Mikään ei ole niin haastavaa toisinaan, kuin pienen ihmisen huonon päivän kanssa eläminen, kun mikään ei mene, lähde, suju tai kulje. Negatiivisesta lähtöpisteestä osataan silti rakentaa positiivista pohdintaa, mikä on tärkeää.

Maailman murheet ja mustuudet väistyvät kummasti, kun menoisa poprock-ralli Ilopilkku kronikoi lasten tekemän lehden autuutta. Valoisuutta kun tarvitaan lisää maailmaan, niin isoissa kuin pienissäkin mittakaavoissa. Lukutoukka löytää loputtoman ketjun maailmoita kirjojen sivuilta ja tarinoiden käänteistä, minkä kauniin melodinen kappale osaa kertoa melankolisen viehättävästi.

Voikukat nousevat taas keväällä ja albumin maailmat sijoittuvatkin vuoden lämpimämpään puoliskoon, mitä nyt Hankiainen hiukan piirtelee talvista idylliä. Muuten lämpö on se juttu ja Monta kynttilää syttyy kun mahtava kesäpäivä on tuonut muassaan paikalle vieraat parhaissaan ja kaverit leikeissään. Eikä sillä niin väliä, jos päät hiessä ovatkin, koska tilanteeseen pitää vain heittäytyä.

Voikukkia ja muita aarteita -albumi on pikkunättien biisien soma joukko, jolta tosin jäävät puuttumaan sinkkuraitojen mittaiset kaveriraidat. Karttunen osaa kyllä kirjoittaa hauskoja tekstejä, eikä melodioissakaan ole naputtamisen varaa, mutta onko tämä nyt hiukan liian pikkunättiä ja sopuisaa? Tai sitten Superradio superleikkisä ote vain nappasi allekirjoittaneesta aikoinaan turhankin tiukasti kiinni, mene ja tiedä.