Tuomo Mannonen: Sydänsipsi

Playground Music

Tuomo Mannonen on muusikko ja biisinkirjoittaja Lasten Hautausmaa -yhtyeestä, jonka soolodebyyttisinkku Kikka oli nimensä mittainen jysäys kasarin jytkettä. Olin tuskin ainoa joka hämmästeli Mannosen ajatusten kulkua suomidiskorockin raikaessa, mutta kesän lopulla toiseksi sinkuksi nostettu Haanpään hukkuminen siirsi tyyliä takaisin emobändin suuntaan. Yhtäältä se tuntui helpotukselta, toisaalta taas lievältä pettymykseltä, mikä taitaa kertoa enemmän kuulijasta kuin kuunneltavasta.

Debyyttisooloalbumi on yhdeksän hyvin erilaisen biisin joukko, jonka materiaali on kuuleman mukaan syntynyt neljän viime vuoden aikana. Ovatko nämä sitten biisejä, jotka eivät vain olisi sopineet emobändin esitettäväksi? Tuskin, sillä pienellä sovittamisella ja ruuvaamisella LH olisi vallan mainiosti istunut kuvaan. Värikästä on, eikä yhteistä linjaa tahdo muutenkaan löytyä, vai onko tuo supervärikkyys juuri se kaiken yhteen sitova juttu?

Myönnän olleeni hieman pulassa levyn kanssa, sillä pidän kyllä yksittäisistä biiseistä hyvinkin paljon, mutta kokonaisuus ei tunnu hahmottuvan niin millään. Kaunis duettona esitetty balladi Kalifornia kiistatta hiljentää kuulijan ja varhaisen Beatlesin soundia onnistuneesti heijasteleva Baby Blue on pikkunätti numero, mutta kovin irrallisia biisejä nuokin ovat.

Mikäli unohdetaan kokonaisuuden kaaret, niin joukkona irtobiisejä sydänsipsi on kuten kantensa: irtopalasista rakentuu jotain herttaista ja arvokasta. Mannosen halu laulaa itse on selviö, mutta varminta jälkeä tuntuu syntyvän duetoissa ja silloin kun naistaustalaulaja pääsee kunnolla mukaan. Taxi, juna ja lentokone on valioyksilö poprockin saralla ja pariin minuuttiin puristettu Sydänsipsi toimikoot toisena todistajanani. Mannonen osaa kyllä laulaa ja tulkita, mutta yhteistyön voima on jälleen kerran ylittämätön.

Sydänsipsi jättää hieman ristiriitainen jälkimaun, mutta ehkäpä kone hyrisee rahdun tasaisemmin jo suunnitteilla olevalla seuraavalla sooloalbumilla. Kikka on kiistatta tarttuva, eikä juurekkaampi Somertonin mieskään jää jalkoihin, etenkin kun mitta saa venähtää lähemmäs viittä minuuttia. Tämä saattaa olla todella mielenkiintoisen tarinalinjan ensimmäinen luku.