Julkaistu: 09.11.2022
Arvostelija: Mika Roth
Emsalö Music
Hiukan iskelmävetoistakin poprockia esittävä Ilja Teppo on ottanut soolodebyyttialbuminsa teemaksi suomalaisuuden, sekä suomalaisen onnen. Kuinka kummallisia muotoja onni, onnellisuus ja toisaalta näitä täydentävä onnettomuus saavatkaan, kun soppaa hämmennetään suomalaisugrilaisilla kauhoilla. Vanhaa viisautta lainatakseni: ei tämä tästä, mutta eipä toisaalta periksikään anneta.
Ironisuus on tietysti yksi olennainen kerronnan elementti, josta esimerkiksi Et saanut lottovoittoa kertoo jo nimellään paljon. Ja onhan mukana humoristisia huomautuksia, sekä puolittain ilmaan heitettyjä ajatuksia, mutta Teppo ei sorru halvan pilkan ansaan. Kappaleiden kertojat ja kohteet eivät ole täydellisiä ihmisiä, vaan oikeita, eläviä ja asioitaan pohtivia olentoja, joilla on kuitenkin sydän kohdallaan. Suurimman osan ajasta nyt ainakin.
Rakkauden remontti muistuttaa oikeasti tärkeistä asioista ja Uneton reissumies olisi onnellisin päästessään vain kotiin, oman rakkaan luokse. Samalla käy selväksi sekin, että Tepolta taittuu sanallisen kaihoilun lisäsi myös kotoinen kantripoprock, josta melankolia ei lopu ainakaan kesken. Näissä kohdin onkin asianmukaista nostaa hattua myös sovituksia Tepon kanssa hioneelle Niklas Nylundille. En ehkä itse olisi päätynyt näin rikkaaseen tyylispektriin albumimitassa, mutta samalla Onnen Osakkeita tarjoaa ainakin väläyksiä monenlaisista onneloista.
Sydäntä on ja sielua riittää, mutta juuri tuo mahdottoman suuntaan kurotus – tai haparointi – saa hetkittäin kummastelemaan tarinan kuljetusta. Oliko tämä nyt komediaa, tragediaa, dokumenttia vai fantasiaa? Vai kaikkia niitä? Iskelmää, dramaattista poppia, ronskimpaa rockia ja laulaja/lauluntekijä tunnelmointia – Teposta on ainakin moneksi, etenkin kun tekstitkin osuvat kovalla prosentilla rintakehän vasemmalle puolelle.
Suomalainen laulaja-lauluntekijä, joka esittää niin folkahtavaa poppia, kuin enemmän melankoliaan taipuvaista musiikkiakin.
Linkki:
iljateppo.fi
(Päivitetty 9.11.2022)