Jarmo Nikku: Landmarks

Emsalö Music

Jarmo Nikku on helppo nostaa kotimaiseksi kitaristilegendaksi, sillä herran työhistoria pistää hiljaiseksi. Useammalla tuhannella levytetyllä kappaleella kuultava soittaja on tehnyt yhteistyötä mm. Kirkan, Mikko Kuustosen ja Hectorin kanssa. Pepe Ahlqvist H.A.R.P., Broadcast ja Farout ovat myös nimiä, joiden jälkeen on turha puhua enää lastentaudeista.

Hartiat eivät siis lopu kesken ja instrumentaalialbumi Landmarks lunastaa osuvasti nimensä monikkomuodon. Näillä sävellyksillä kun katsotaan suuntaan jos toiseenkin bluesin ja progen perinteistä kumpuavan kitararockin ihmeellisessä ja alati kasvavassa maailmassa. Melankolinen Lockdown ei ole suruisa, vaikka kaihoa hitaasti soutava numero hehkuukin. Timo Pratskinin sähköpiano tuo sielua kuusiminuuttiseen jättiin, joka yksistään olisi riittävä syy albumin kuunteluun.

Albumi on pistetty kitaristin nimiin, mutta sillä soittava yhtye on vähintäänkin yhtä merkittävä tekijä kokonaisuuden kannalta. Ensinnäkin sävellyskrediittejä muille irtoaa yhdeksästä raidasta neljällä, minkä lisäksi sovituksia on ollut sorvaamassa kohdilleen koko bändi. Rumpali Topi Kurki ja basisti Jari Heino eivät pääse briljeeraamaan samalla tavoin kuin soolosoitinten musikantit, mutta Landmarks on mielestäni nimenomaan ryhmätyön ja tarkkaan pohdittujen ratkaisujen voittokulkua.

Toisena kitaristina häärivä Jari Nieminen tekee saumatonta yhteistyötä niin Nikkun kuin Pratskinin kanssa ja tässä seurassa aika ei pääsekään käymään pitkäksi. Avausraita F & L heittää tietysti progehtavaa koukkua vasemmalle ja oikealle, mutta osaa Fallskin tiputella nuotteja tarttuvalla tavalla. Selvästi muista erottuu ankkuriraita Walrus Jump (1979 rev.), jonka ansiosta levystä jää lämmin muistikuva ja hyvä mieli.

Leikkisäksikin äityvä progeisuus, menneiden vuosikymmenten pienet partikkelit ja kaikkea leimaava hyväntuulisuus saattavat olla joillekin myrkkyä, mutta omaan korvaani Landmarks kuulostaa juuri tältä ajalta. Viimeisten vuosien varjot toki kuuluvat, ne vain eivät pääse varjostamaan kaikkea. Kielisoittimet saavat pitkälti johtaa karavaania, mutta niiden yksinvaltaisesta levystä tässä ei ole todellakaan kyse, vaan Landmarks soi raikkaan rikkaana ja laveana.