Ville Leppänen ja Käytetyt Miehet: Mekastustie

Emsalö Music

Ville Leppänen ja Käytetyt Miehet ei sen kummempia siekaillut, rysäyttäessään taannoin ska-vaihteen isosti silmään. Vanha sohva -sinkku yllätti, mutta yllätys oli tällä erää ehdottoman positiivinen.

Eivätkä yllätykset, arvaamattomat kurvit ja äkkikäännökset suinkaan rajoitu vain em. sinkkubiisiin, sillä kahdentoista raidan mittainen Mekastustie on kahdentoista kirjaimellisesti hyvinkin erilaisen kappaleen löyhä joukko. Tämä kaikki mahdutetaan vieläpä alle kolmeen varttiin, mikä tekee kaiken materiaalin haltuunotosta sanalla sanoen haastavaa.

Jostain on kuitenkin aloitettava ja starttiruutuna pitäisin levyn varsinaista keskikohtaa. Ensin kuullaan Lämpöä ja energiaa -biisi, joka sijoittuu kauas yhteen laitaan. Sanoitus on lämpöä hehkuva, rakkautta ja läheisyyttä ylistävä, kun taas musiikillinen muoto on akustisuutta vaalivaa barokkipoppia. Heti tämän jälkeen vuoroon pääsee rock’n’roll ylistys Telen takamikissä on rock’n’rollin sydän, joka kertookin nimellään jo merkittävän osan olennaista. Bluesrockin kivi on kuuma ja tulee vierimään kaiken sekä kaikkien yli, ja juuri sitä halutaankin.

Ja koska kehiä on niin paljon, kannattaa seuraavaksi pohtia Lehdenheittäjä-siivua, jolla bluesrock saa koristeekseen sielukasta kohottelua. Joku voi kuulla vokaaleissa länsiafrikkalaisia vaikutteita, toinen saattaa tarttua koskettimien itärannikkomaiseen rock-soundiin, mutta on biisistä sitten mitä mieltä tahansa, niin ainakaan sielukkuus ei lopu rock’n’soulista kesken. Vakuumipakattua elämää on puolestaan kaurismäkeläistä realismia, jossa harmaan sävyt tuntuvat iholla asti.

Mitä siis näillä kaikilla raidoilla on yhteistä? Mikä saa Syntymäpäivän raukean suomicountryrockin ja liukkaasti kitararockin jiikarjalaismaista poskea liukuvan Koskenlaskijan päätymään samaan saluunaan? Yksi vahva kiinnitysvaijeri on ainakin Leppäsen elämänkuuloinen lauluääni, joka pystyy lausumaan mitä vain ja kuulostamaan silti vakuuttavalta.

Mekastustie on sekava, hajanainen ja rönsyilevä albumi. Mutta jos sen levottomuuden hyväksyy ja ei laske niin tarkkaan askeliaan, voi kiekosta löytää itselleen arvokkaan ystävän sekä todellisen aarteen.