1N: Retki

Texicalli

Suomenkielisen elektropopin tarjonta ei ole mikään suuren suuri. Johanna Iivanaisen hunajaiselle äänelle paljolti rakentuva 1N tulee täyttämään tätä tyhjiötä ei pelkästään odotetun tyylikkäästi, vaan myös kohtuullisen toimivalla biisimateriaalilla. Pekka Raution kitaran ja Jukka Heikkisen koskettimien lisäksi yhtyeen musiikki rakentuu paljon taustaohjelmoinneille, joita leimaa tuollainen rauhallisen tyylikäs trendikahvilahenki. Aiemmin levyn avausraidasta Ameebasta Texicallin kautta julkaistun sinkulan jatkoksi trio hempeilee suurimmalta osin vaikuttavasti tällä kauniilla äänipiknikillä, lokakuussa julkaistulla Retki -pitkäsoitolla.

Rumbassa 1N:ää verrattiin Everything But The Girliin, mutta aivan alan maestrojen kohtalokkuuteen asti 1N ei nouse, tuskin edes sinne pyrkiikään. Kotimaisesta Kemopetrolista yhtye taasen eroaa kielen lisäksi astetta vähäisemmällä groovella. Levy on pikemminkin herkän kaunis kuin menevä., vaikka toki menevämpääkin biisimateriaalia (esimerkiksi Tänään, mainiosti salsamausteilla ja ska-kitaralla nykivä Ameeba sekä surisevan juokseva Täällä kaikki on) kokonaisuudesta löytyy. Tuntuisi silti että tuo unisemman rauhallisempi materiaali, kuten sykkivä Hiljaisuus, upealla kertosäkeellä varustettu melankoliakaunokainen Talo, hauraan kaunis Tie sekä kauniisti helisevä Valvoa, ovat Retken antoisinta osastoa. Vauhdikkaammasta osastosta myös Se Pyörii vakuuttaa taustoillaan ja mieleenjäävällä kertosäkeellä. Akustisella kitaralla hempeilevä bonusraita Hiljainen poika nostaa mielikuvaa Iivanaisen äänestä yhtyeen tärkeimpänä lenkkinä, itse biisi on melko peruskauraa.

Elektropopin lisäksi 1N:n musiikkia voisi kuvata myös nimellä trip-pop, trip-hopin kentältä tuttuja mausteita on musiikkiin annosteltu runsain määrin. Levyn suurin ongelma muodostuneekin osan biisimateriaalista jäädessä siihen ihan kivaa/taustamusiikkia –osastoon, jota radiosta ja kahviloissa istuessaan kuulee, mutta jotka eivät pysty katkaisemaan keskustelua, pysäyttämään miettimään, että Hei, mitäs tämä on? Uskon, että Talo tai Valvoa voisi tällaisen reaktion saada aikaan, Tuulee ei välttämättä siinä onnistuisi. Tokihan pelkästään hittimateriaalia sisältävät levyt ovat harvassa, eikä tämä pitkäsoitto aivan tuohon joukkoon harvaan sijoitu. Kaiken kaikkiaan Retki nousee silti selkeästi sinne hyvän ja kiitettävän välimaastoon. Ja ainakin minut levyn kuuntelu jättää hyvälle tuulelle, Johanna Iivanaisen ääntä kuuntelee mielellään.