Joni Ekman: EkMania!

Soit Se Silti

Rock’n’roll ei koskaan pysähdy, kuten ei mikään tässä maailmassa, mutta se osaa muuttaa hienoisesti muotoaan loputtomalta tuntuvalla taituruudella. Joni Ekman on jahdannut täydellistä rock-levyään jo vuosien ajan, eivätkä tulokset ole olleet lainkaan hullumpia, vaikka jättipotti antaakin yhä odottaa itseään. Nyt kuulijoille tarjotaan mestariteokseksi mainostettu EkMania!, tunnin mittainen tuplalevy, jonka tyylillinen kirjo ulottuu klassisesta soft rockista, boogaavamman vaihteen kautta aina diskoon asti.

Mutta eikö tämä kaikki ole jo kuultu? Napsakasti nimetyn levy-yhtiön kautta jo vuosia sitten ilmestynyt 2 – Ikuisesti, rock’n’roll kierrätti rockin tuttuja murikoita, tehden lainailusta kaunista taidettaan. Eikä siinä mitään, sillä jo The Beatles ja Rolling Stones kierrättivät härskisti aiempia palikoita. Miksi EkMania! -albumi siis erottuu mistään aiemmasta?

Niin, lopulta kyse on aina itse materiaalista, niistä nuoteista, sointukierroista, melodioista ja pienistä jipoista, joita muusikko itsestään löytää ja osaa välittää lopulta eetteriin. Ekman on vuosien saatossa jalostunut taitavasta pastissien tekijästä oman äänensä omaavaksi rokkariksi, jonka ymmärrys sovitusten ja suurempien kokonaisuuksien voimasta on vienyt artistia julkaisu julkaisulta johonkin suuntaan. Useimmiten vieläpä eteenpäin, jos nyt joistain ratkaisuista voi olla useampaakin mieltä.

Tuplasinkut EkMania! / Näenkö näkyjä vain? ja Eteisen valo / Ei niin erilaisia esittelivät jo albumin kirjoa, sekä syvää rakkautta angloamerikkalaista kitararockia kohtaan. Näiden neljän raidan edessä levyn saa korkata Kojo, joka porhaltaa retroisen melankolisella soft rockillaan lähemmäs kuuden minuutin verran. Minkäs teet kun Kojo soi päässä? Onneksi lähemmäs kuudessa minuutissa saadaan kasaan kunnon rock’n’roll raketti, jonka viimeinen vaihe on jo polttavan kuuma

Ekman on kehittynyt kuin huomaamatta rockin monitaitajaksi, joka osaa leikkiä ja leikitellä tutuilla jutuilla. Instrumentaalikappale Jos nyt sitten… on jo lähes Rushia, sortumatta kuitenkaan progen ansakuoppaan. Entä sulkeeko myöhemmin kuultava …vähän jotain sitten mitään? No ei, mutta kaunis hiljaisempi hetki sopii Tukka lähtee -boogieglamrockailun eteen kuin satiini lakanoihin.

EkMania! lienee soundeiltaan pehmein ja väripaletiltaan lämpimin Ekmanin julkaisu. Kahdeksanminuuttinen Täysi lesti onkin kuin pienempään mittaan puristettu näyte nykyisestä tilanteesta. Kappaleen ydin on melodia, sen pinnat on hiottu äärimmäisen hienoiksi ja sovituksessakin on löydetty tasapaino kohdilleen.