Hannibal & Hot Heros: Katajainen

Svart Records

Hannibal & Hot Heros posautti kunnon varoituslaukauksen aiemmin syksyllä, kun sinkkubiisi Rasvattuna rattaisiin naksautteli jazzin, funkin ja räpin hampaita kauniisti synkronisille rattailleen. Suomalaisen free jazzin taitureiden ja kotimaisen riimimestarin yhteistyön hedelmiä on kuultu ennenkin, mutta ajat ovat muuttuneet sitten alkuvuoden 2019 Tässä ja nyt -pitkäsoiton ilmestymispäivien.

Ajat ovat totta tosiaan muuttuneet ja ne ovat osin ihan samanlaisia kuin ennenkin. Tämän voi havaita, kun vain vaihtaa hiukan näkökulmaa. Maailman tyrskyt ja myrskyt nostavat kuohuja jossain tuolla, mutta arkielo on pienelle muurahaiselle isossa keossa oikeastaan pitkälti samaa. Tee työtä, ole kuuliainen sitä olettaville tahoille, älä keikuta venettä, älä edes ajattele mitään haastavaa. Systeemi on kyllä sinuun tyytyväinen ja palkitsee sinut rauhalla – joka voi olla toki vain yksi yksinäisyyden ilmenemismuoto, jonka omistit jo valmiiksi.

Hannibal on armoitettu riimien rustaaja, jonka tarkka silmä ja pistävät huomiot osuvat huimalla prosentilla keskelle olennaisia asioita. Räppäys on toisinaan rockin ja jazzin tavoin hiukan liikaa itsensä luottavaa ja nojaavaa suorittamista, mutta Katajainen on tehty toisenlaisista punoksista. Hot Heros soittaa syvällä soundilla ja silkkisellä otteella, voimavirtojen kääntyillessä pinnan alla. Sovitusten nyanssit, musiikin runsaat ja samaan aikaan kurissa pidetyt yksityiskohdat, sekä tämän kaiken yhteen liittävä maagisuus. Äänten taide on toisinaan alkemiaa, jonka kaikkia prosesseja sekä reaktioita ei edes tule täysin ymmärtää.

Hannibal sanoo paljon, mutta silloin kun hän on vaiti, saavat Sami Sippolan saksofoni ja Matti Salon kitara viedä tarinaa eteenpäin. Tähän kun lasketaan mukaan sielukkaat koskettimet ja tantereita hellästi mullistavat rytmityöt, voi äänimaisemaa kuvata runsaaksi ja niukaksi yhtä aikaa. Herkullista.

Sanat napsuvat kiistatta nätisti, mutta pisteliäät jutustelut asettuvat toistuvasti heikomman, pienemmän ja huomaamattomamman puolelle. Kravattisudet ovat susia, eivätkä muuksi muutu, mutta toki lampaita ja kanasia voi sentään valistaa asioista. Ehkäpä joukolla voimme pärjätä paremmin, ehkäpä.

Murusia pöyältä on sukulainen Rasvattuna rattaisiin -siivulle, kun taas Hänen majesteettinsa tipauttaa vauhtia, pehmentää soundia ja piilokärjet eivät jää niinkään piiloon. Despoottien maailmassa voi valita sanojaan, kunhan on vain oikealla puolen aitaa, panssarilasia tai kuvitelmaa. Tummin luku lienee kuitenkin Tänään se alkoi, joka kutoo elosta mordormaisen gobeliinin. Mustaa on.

Katajainen kansa on kovilla, kuten aina, mutta elämä jatkuu aina jossain muodossa. Hannibal & Hot Heros ottaa kansansivistystyönsä kunnialla, osoittaen kohti tiettyjä suuntia. He eivät saarnaa, eivätkä tuomitse. He tekevät enneminkin huomioita, alleviivaavat asioita ja antavat vinkkejä avoimemmasta ajattelutavasta. Musiikki istuu sanojen viereen, sanat asettuvat nuottien ympärille, kaikki tuntuu yhdeltä suurelta teokselta. Jazz, hiphop, pop, rock, proge – pelkkiä termejä, mutta olkoot nyt jonkinlaisia väylämerkkejä suuntaa pohdittaessa.

Kosmosta kohti sulkee matkan suorastaan toiveikkaasti, koska eihän sitä koskaan tiedä: ihmiskunta saattaa jopa viisastua jossain vaiheessa tulevaa. Se vaihe taitaa tosin olla yhä melkoisen kaukana.