Frankie Cosmos: Inner World Peace

Sub Pop Records

New Yorkin herttaisimpiin poprock-ilmentymiin kuuluva Frankie Cosmos toi hymyn huulilleni jo ensi yritt�m�ll�. Yhtyeen edellinen albumi Close it Quietly kun muistuttaa 10-luvun huolettomista p�ivist�, jolloin pandemiat, yh� l�hemp�n� k�yt�v�t sodat ja kaiken loppumisen uhka olivat kaukaisia asioita.

Indie popin ja lo-fi poprockin ihmeellisyyksi� taajaan tutkinut b�ndi oli kasvanut vuosien saatossa Greta Klinen sooloprojektista oikeaksi yhtyeeksi, ja odotin 20-luvun aukenevan nelikolle mahdollisuuksia t�ynn�. Mutta sitten tuli loppu, tai silt� se aluksi tuntui. Eih�n maailma loppunut ole, mutta reilussa kolmessa vuodessa on tapahtunut hurja m��r� hurjiakin asioita.

Inner World Peace � jo silkka nimi vihjailee ironian ja sarkasmin tasoista, mutta saattaa Frankie Cosmoksen tapauksessa olla my�s suora ja harras toive. N�m� ovat kuuleman mukaan ensimm�iset kappaleet vuosiin, joita Kline ja kumppanit hioivat kasaan olematta samaan aikaan kiertueella. Studioissa ja treeniksill� on ollut aikaa riitt�miin, mutta siit�kin leijonanosa on vietetty yksin�isyydess�, tai eritt�in pienten piirien kesken.

A-puolen startti on tuttua Frankie Cosmosta herttaisten poprock-helmien tipahdellessa useimmiten alle kahdessa minuutissa koriin. Fruit Standin kaihoisa kaartelu on mit� ihaninta kuultavaa kaiken koetun j�lkeen, aivan kuin sit� saapuisi takaisin tutulle m�kkitielle parin vuoden tauon j�lkeen. Wayne ottaa nostalgian mukaan melankoliseen liitelyyns�, muistellessaan menneit� koulup�ivi� ja taaksej��neit� aikoja.

Jokin on silti muuttunut, biisit on kypsempi�, vauhti seesteisemp��, k��nn�kset harkitumpia. 10-luku on historiaa, samoin sen ajan yhtye. Kaikki tavallaan pys�htyy albumin puoliv�liss� p��lle viisiminuuttiseen Empty Head -raitaan, jonka simppeli taustakuvio ja hiottu vokalisointi ottavat aikansa, mutta biisiss� on oikeasti puolia enemm�n kuin nopassa.

Inner World Peace on harmonisen poprockin ja sile�pintaisen kitararockin yht� suurta melankolista matkaa, jossa ilon ja surun lukemattomat eri s�vyt sekoittuvat toisiinsa hienommin kuin koskaan aiemmin t�m�n otsikon alla. Kline vaikuttaa l�yt�neen omanlaisensa rauhan ja sovun myllert�v�n maailman kanssa, vaikka kysymyksi� esitet��nkin. Keit� me olemme uudessa maailmassa, mit� kaikkea piti j�tt�� taakse ja olemmeko kenties saavuttaneetkin jotain? Suuria kysymyksi�, vastauksiksi tarjotaan pieni� biisien kokoisia ihmeit�.