Scandinavian Music Group: Ikuinen ystävä

“Lähdettiin leijonametsälle, mutta päädyttiin adoptoimaan pieni kissa.” Näin leukaili Scandinavian Music Groupin säveltäjä-kitaristi Joel Melasniemi Yleisradion haastattelussa Ikuinen ystävä -albumista. Lausunnon taustalla on se, että uuden levyn piti olla trilogian (Terminal 2, 2014 ja Baabel, 2015) päätösosa, mutta muusa päätti toisin. Kun ajallinen etäisyys edeltäviin levyihin kasvoi, palloa ei kannattanut enää sulloa neliönmalliseen reikään.

Ja hyvä niin. Sillä jos taiteilija ei seuraa vaistojaan ja runnoo väkisin vuosia sitten näkemäänsä tietä, voi olla ettei edes huomaa kun tie lähtee alta. Ikuinen ystävä ei ole silti paluuta kantri-SMG:hen. Maalailevassa vähäeleisyydessään se on oikeastaan kauempana trilogiaa edeltäneestä tuotannosta kuin kone- ja syntikkavaikutteiset edeltäjänsä. Bändi tekee kaupallisen itsemurhansa niin ylpeästi ja itsetietoisesti, että sitä on pakko kunnioittaa.

Ikuinen ystävä on nimittäin kaikkea muuta kuin helppo tai järin keveäkään pop-levy. Oikeastaan se ei ole pop-levy lainkaan, vaan ääniraita elokuvaan joka kuulijan annetaan kuvitella. On vaikeaa löytää parempaa merkitystä musiikkialbumin olemassaololle. SMG:n “pieni kissa” ei suinkaan ole erityisen söpö, pörröinen tai hapuilevakaan.

Yhtenäisyys on albumin vahvuus, mutta yhtenäiset levytkin vaativat omillaan pärjääviä lauluja. Se taas ei ole tämän albumin vahvuus. Avausraita Uniemme takaa kohoaa salakavalasti korkeuksiin ja toimii liki täydellisenä alkukohtauksena. Elämä on edessä edustaa albumin kärpäspaperiosastoa, joka nyökkäilee banjoineen yhtyeen menneisyyteen ja toimii eräänlaisena siltana trilogiasta alkaneen uuden aikakauden ja menneen folkpoppailun välillä. Nimikappaleeseen luotu äänimaailma puolestaan lähestyy jo täydellistä onnistumista.

Muut laulut ovat kuitenkin tasaista mattoa, kokonaisuutta palvelevia kuuliaisia kannattajia. Päätösraita toki on harvinaislaatuinen, itseironinen tilinpäätös, jossa luetellaan 20-vuotisen uran kappaleissa mainittuja eläimiä ja todetaan, miten Ne kaikki palaavat lauluina. Suuri kysymys kuuluu kuitenkin: miten usein nämä laulut palaavat levylautaselle?