Jutta Rahmel: Heijastuksia

Omakustanne

Jutta Rahmel on mm. Kardemimmit-yhtyeessä vaikuttava laulaja/lauluntekijä, jonka soolomateriaaliin tulin tutustuneeksi pari vuotta sitten ilmestyneiden sinkkujen kautta. Tuolloin sanottava sanottiin englanniksi, mutta nyt on siirrytty ensimmäisen kotimaisen pariin. Samalla musiikki on muuntunut ja maailmanlopun diskot ovat vaihtuneet riisutumpaan sekä orgaanisempaan folkpoppiin.

Sen tarkemmin taustoja tietämättä arvelisin elon heittäneen kertojan tielle rakkauden murheita, joista monet tekstit ovat kummunneet. Lyriikoissa pohditaan riittämättömyyttä, kaipuuta ja rakkauden kaiken syöviä liekkejä, jotka kyllä lämmittävät mutta myös polttavat. Katoavaa näkee oman näkymättömyyden, kun toinen on muuttunut kylmäksi ja kaukaiseksi. Kantele soi taustalla kauniisti, elektronisten elementtien lipuessa äänimaisemaan niin, ettei elektronisen ja orgaanisen rajoja voi enää osoittaa.

Antti Pouta pääsee Rahmelin rinnalla ääneen Horisontissa-kappaleella, joka kertoo puolestaan kahden ihmisen kommunikaatio-ongelmista. Periaatteessa kaikki olisi ratkaistavissa, mutta jokin rikkoo viestiyhteydet ja kampeaa kahta erilleen. Tuo repivyys ja raastavuus heijastuu koko levyn teksteissä, kun taas musiikki on kaunista, herkkää ja eteeristäkin. Viitasen Piia, Johnny Cash ja lukemattomat muut ovat hallinneet tuon kontrastin käytön mestarillisesti, mutta Rahmelin käsissä kuuma ja kylmä muuntuvat jälleen joksikin muuksi.

Heijastuksia on hankala levy arvioida, sillä on haastavaa pitää etäisyyttä näin henkilökohtaisiin riveihin ja huippuunsa hiottuun musiikkiin. Ilmaa on melodiansa puolesta ensiluokkainen näyte sävellyskynän terästä ja Punainen ilmapallo kohoaa nätisti kohti taivasta.

Kaikki on halki levyn hiljaista, rauhallista, toteavaa ja pohtivaa – ehkä liiaksikin, ehkä välillä pitäisi huutaa edes vaihteen vuoksi tunteitaan vuorille. Ehkä, mutta mainiosti asiat toimivat näinkin.