Metsän Tapio: Uva

Eclipse

Metsän Tapio pysäytti ainakin allekirjoittaneen alkukesästä Kuinka kaunis on elämä -sinkullaan. Runomainen ja progehtava folk-pop keskittyi rohkeasti ylistämään itse elämää, sen ainutlaatuisuutta ja ihmeellisyyttä. Jo tuolloin musiikissa annettiin vihiä myös siitä, että Metsän Tapio osaa verhota sanoman monipuolisemminkin, mutta silti Uva yllätti allekirjoittaneen musiikillisella rikkaudellaan.

Progehtavan folkin, popin ja rockin parissa kuljetaan kiistatta halki albumin, artistin kutsuessa musiikkiaan metsäprogeksi. Kuvaus onkin periaatteessa ihan toimiva, mutta ei tässä pelkästään metsän puolella pysytä, eikä Metsän Tapio anna progen sääntöjen, rajojen ja reuna-alueiden pysäyttää kappaleidensa luonnollisilta vaikuttavia kasvusuuntia. Uva on kuva ajastamme, luonto ihmeineen on läsnä, mutta niin ovat myös muut tärkeiksi koetut arvot. Tapio oli jo muinaisille suomalaisille metsän kuningas, luonnon lempeä hallitsija ja lempeyttä me todellakin kaipaamme tässä ajassa.

Aiemmin tänä vuonna julkaistut kolme sinkkua ovat kaikki mahtuneet mukaan pitkäsoitolle, jonka kahdeksassa raidassa ja hiukan päälle 36 minuutissa riittää purettavaa, omaksuttavaa ja pohdittavaa. Vaellan mielelläni toimii ohjelmanjulistuksena, jossa arjen pölyt ravistetaan harteilta ja junnuvainiomaisin sanakääntein kaivataan takaisin luontoon viulun soidessa kepeästi. Eivät arjen kiireet mihinkään niskasta katoa, mutta ne voi – ja kannattaa – asettaa joskus perspektiiviin, vaikka patikoimalla ihan oikeassa metsässä.

Aikoinaan ensimmäiseksi sinkuksi nostettu Rauhan löylyt liikkuu samoissa viidoissa, mutta rauhallisemmin, kauniimmin, lohduttavammin. Niin kappaleen kuin pitkälti koko levyn sanoma on tasapainon tärkeys. Olemme menettäneet rauhan niin monin tavoin, mutta asioiden ei tarvitsisi olla niin, kuten tämä täydellisyyttä hipovaksi progepopsinfoniaksi kiihtyvä kaunokainen osoittaa.

Uva on moneen taipuva albumi, jonka nimiraidan tuimasta synkkyydestä on pitkä, pitkä matka em. Kuinka kaunis on elämä -sinkun ihmeellisyyteen. Ja niin vain nuokin raidat sopivat peräkkäin levylle. Kauneus ei ole tällä levyllä silkkaa silottelua, eivätkä valot synny ilman varjoja. Kaikesta voi kuitenkin löytää laulettavaa, soitettavaa, rakastettavaakin.

Metsän Tapio pyytää seisahtumaan hetkeksi, nostamaan katseen kadusta, luurista ja omista kengänkärjistä. Olemme yhä osa ympäristöämme, ja tuo ympäristö muodostuu edelleen suurilta osin luonnosta. Jos ette muuten usko, niin katsokaapa verkon karttapalveluista, että kuinka paljon maastamme onkaan yhä metsien peitossa. Ne ovat Tapion valtakuntaa, meidän kaikkien valtakuntaa. Annetaan siis korpien puhua ja metsäprogen johtaa hetkisen kaiken kiireen keskellä.