Kytäjä: KOLMOS

Joteskii Groteskii / Panama-levyt / Kytäjä

Kytäjä jatkaa armottoman verkkaista julkaisutahtiaan, jazzahtavan popin ja genrevapaan leijunnan asettuessa kolmatta kertaa pidemmän levykokonaisuuden muotoon. Vuoden 2006 klassikoksi laskettava debyyttialbumi sai jatkoa vuonna 2013, kun II julkaistiin. Kolmannen pitkäsoiton nimi on yhtä loogisesti KOLMOS, ja tuoreimmasta biisinipusta saatiinkin jo ennakkomaistiaista alkukesästä, kun Albert Einstein siirsi fokuksen discohtavan jazzin suuntaan. Onko Kytäjä siis kiskonut bilekamat niskaan?

No ei nyt sentään, ainakaan missään jytäjyrä-mielessä. Albertin tanssihuone on tosin merkittävä palanen uudistuneesta universumista, jossa Kytäjä seilaa pursillaan hyvinkin erilaisissa maisemissa. Laukalla hölkötellään myös vaarallisen/lupaavan lähellä Lemmenlaivan aaltoja, kun aurinko paistaa, bassolinja venkuloi ja drinkkilasin jäät kilisevät mukavasti muovista sateenvarjokoristetta vasten. Olemmekohan saapuneet muinaisen Magrathean maisemiin, kun kaikki on näin nätisti kohdillaan?

Avaruudelliset sfäärit vilisevät silmissä, kun Trooppinen bussi, Valo hajoaa -raita helkkyy ambientin lempeistä säteistä. Industrialimpi soundi ja hakkaavampi rytmi iskee puolestaan Myslihärkää eteenpäin, koskettimien tuikkeen ja ylväämmän soundimaton käväistessä modernin Roger Watersin keikalla.

Jarno Alho ja Janne Lastumäki ovatkin kehittäneet niin soundiaan kuin ilmaisutapojaan, mikä on tietysti pelkästään luonnollista. Onhan debyyttialbumista kulunut jo 16 vuotta, eikä mikään ole tässä maailmassa pysyvää musiikin saralla – paitsi ehkä Status Quon ränttätänttä, mutta se on ihan toinen juttu. Ja kun tulin aiemmin maininneeksi ambientin, niin antakaapa Vedenalaiset valot -raidan hyväillä korvianne ja vaivuttaa hetken onnenpilviin.

KOLMOS-levy on rakennettu ovelasti, sillä alussa luvut seuraavat toisiaan kytäjämäisessä maailmassa hyvinkin nopeasti. Yksikään kolmesta ensimmäisestä numerosta ei kestä kolmea minuuttia, tosin Seyfertin gramofoni on tulkittavissa myös poikkeuksellisen pitkäksi introksi. Niin tai näin, herrat osaavat tehdä kerran vuosikymmenessä upeaa jälkeä, jokohan seuraava albumi ehdittäisiin saada ennen 30-lukua? Toivotaan niin.