Pelle Miljoona Band: Kaakon Toteemi

Stupido Records

Vaikka maailman menoa kuinka tarkastelisi ties minkäväristen linssien läpi, niin huolestuttavahan tilanne planeetallamme on. Enkä puhu yksistään ilmastonmuutoksesta ja valtamerten muoviroskapyörteistä, vaan maailmanpolitiikan nopeasti kiristymisestä, joka saattaa johtaa ties mihin hulluuteen. Ihmisiä manipuloidaan ennennäkemättömässä mittakaavassa, eikä fasismin kieroja lonkeroita ole enää niin helppoa erottaa palavasta kansallismielisyydestä.

Juuri nyt kaipaammekin Pelle Miljoonan tarkkoja silmiä ja pettämätöntä kykyä osua kuin vahingossa olennaiseen. Kaakon Toteemi ei ole kuitenkaan mikään tulikivenkatkuinen ohjelmanjulistus. Se ei tarjoa meille yhtä oikeaa tietä seurattavaksi, mutta ehkäpä se tönii muutaman uutisvirran äärellä paikoilleen nukahtaneen taas hereille. Voisikin sanoa Pelle Miljoonan, eli Petri Tiilen, oivaltaneen monia oleellisia juttuja elämästä. Asioita voi näet muuttaa muutenkin kuin rumia sanoja, kiviä tai jopa polttopulloja viskomalla. Massat koostuvat yksilöistä ja yksikin horroksesta ja hypnoosista heräävä on pieni voitto.

Tämän levyn pienet tarinat esitetään rauhallisemman kitararockin keinoin, eikä mielipiteitä peitellä suotta: ”parempi kuin elää pelossa on pitää elossa unelmaa” ja jatkoksi vielä: ”valheita voi syöttää, mut vain totuutta hengittää”. Maailman rauhasta voi, ja pitääkin haaveilla, mutta kannattaa myös pitää silmät auki. Pelle liikkuu ajassa edestakaisin sekoittaen aikalinjat ja tapahtumat, aivan kuin todeten kaiken tapahtuvan vain uudelleen ja uudelleen ja uudelleen.

Rockista mureaksi puoliwesterniksi luiskahtava Amerikkalainen ystävä rullaa pitkin ja poikin eteläamerikkalaisia maisemia, kerraten yhden sattuman satoa ja jakaen lämpimän muiston menneiltä päiviltä. Tyttö Parvatin laaksosta on kuin muistojen leikekirja, jonka tilkuista löytyy monien tarinoiden avauksia. Menneet palaavat monella muullakin raidalla, toisinaan tarinoina, toisinaan suorempi muistoina, mutta kaikkea leimaa sama toteava kulma: itse luomme paratiisimme ja myös helvettimme.

Tässä suuressa virrassa tunteet läikkyvät välillä ylitse, mutta yksi niistä on yhä ja aina se merkittävin. Rakkaus on lämmin lies tuntee maailman hulluuden ja kodin lämmön, huomioimalla niin onnen kuin kurjuuden. Elämä jatkuu väistämättä, vaikka pandemiat, sodat ja hävitykset ovat arkeamme, pitää vain uskoa rakkauden yksinkertaiseen voimaan.

Pelle Miljoona jatkaa rokkausta ja vaikka Kaakon Toteemi on osin kantaaottava, osaa se myös kertoa toisenlaisia tarinoita. Rock on kenties seesteytynyt sitten takavuosien, mutta sydäntä on mukana jokaisessa biisissä huimat määrät. Tyttö Parvatin laaksosta ja Kuin kuuta nousevaa näyttävät ihmiskohtaloiden kummallisuuksia, kun kohtalo viskoo noppiaan ja huomisesta ei voi koskaan tietää. Sitä on elämä 20-luvun maailmassa, ja sitä on ollut kaiketi aina.