The Wyman Family: Out in the Open

Emsalö Music

The Wyman Family on kovista kotimaisista tekijöistä koostuva rock-yhtye, jonka kesäinen My Girl -sinkku jaksaa edelleen roikkua soittolistoillani. Arjen puurtamiseen tuokin mukavasti henkeä 60-luvun aito rock’n’roll, tyyliin eräskin The Rolling Stones, johon yhtyeen otsikolla viitataan.

Pari pitkäsoittoa jo aiemmin julkaissut The Wyman Family on pitänyt kiinni neljän vuoden albumiväleistä, joten olympiadirytmi tuntuu pelaavan ryhmälle. Eikä Out in the Open -kiekolla lähdetä muutenkaan rikkomaan jo aiemmin monesti hyviksi ja toimiviksi havaittuja sapluunoita. Ihan jokainen ei pystykään pystypäin kiskaisemaan levylleen sellaisia kappaleita, kuin Rock’n’roll Man jossa ylistetään rokin ja miehisyyden loistavuutta. Seassa ei ole tippaakaan sukupuoliasenteisuutta, kyse on vain faktan esittämisestä ja oman elämän onnellisuuden julistuksesta.

Rakkaus kukkii näilläkin preerioilla, kaduilla ja klubeilla, antaen tietysti joskus hiukan surunkin aiheita. Askeleen noustessa ketterämmin soi Waiting for Maria täynnä uskoa, toivoa ja rakkautta, Green Butter Man hilaa sielukkuuspisteitä vielä hivenen ylös. Näissä kohdin alkaakin jo onnelan katto tulla vastaan, mutta löytyyhän levyltä niitä varjoisampiakin kohtia.

Ankkuriraita Goodbye (For the Last Time) vetää verhot estradin eteen vähäisin elein, slovarin keikkuessa hissukseen kohti auringonlaskua. Desert Blues on puolestaan nimensä veroinen numero, jolla aavikon autius ja kärventynyt melankolisuus pitävät myös sisällään myös lupauksen jostain muusta. Soundien öinen kipinöinti tekee kummia niin biisille kuin itse levylle, joka saa Hometown-siivusta toisen monitulkintaisen saranakohtansa.

Yksitoista raitaa ja kolme varttia ovat näinä päivinä isoja numeroita pitkäsoitolle, eikä The Wyman Family saa pidettyä jännitettä yllä halki matkan. Väitän silti kiekon tekevän kaiken sen, mitä klassisen rockin ystävät odottavatkin sen tekevän.