Karin Park: Private Collection

Pelagic Records

Koska musiikki on uutta? Kuinka merkittävissä määrin kappaletta pitää muokata, sen soundia myllertää ja rakenteita käännellä, että puhutaan jo täysin uudesta musiikista? Näitä kysymyksiä tulee pohtineeksi, kun kuuntelee norjalais-ruotsalaisen Karin Parkin tuoretta albumia.

Private Collection ei ole itse asiassa edes uudesta musiikista koottu studioalbumi, sillä yhdeksän sen kymmenestä raidasta on uudelleenäänitettyjä versiota Parkin aiemmista kappaleista. Ainoastaan avaukseksi sijoitettu Traces of Me on aiemmin julkaisematon sävellys, mutta silti Private Collection avaa täysin uusia linjoja ja mahdollisuuksia Parkille sekä hänen kappaleilleen.

Elektronisen taidepopin vaikeasti hahmoteltavaan genreen jo aiemmin liitetty Park on riisunut ja yksinkertaistanut soundiaan merkittävissä määrin. Usein vain vokaalit ja säästeliäästi soitetut koskettimet riittävät, eikä taustalle taiota sen suurempia massoja. Päinvastoin tavoitteena on toistuvasti vereslihalle saakka ajettu minimalistisuus, rakenteita kovin käsin jalostava niukkuus ja parhaiksi koettuja puolia korostava vähyys. Nämä ovat hankalia ja haastavia asioita, etenkin kun esimerkiksi Superworldunknownin keveämmästä popista on ehtinyt kulua jo lähes kaksi vuosikymmentä.

Private Collection löytää Bending Albert’s Law kappaleesta lähestulkoon harrasta jylhyyttä, kun raita kasvaa viiden minuutin tuolle puolen. Look What You’ve Done on muuntunut takovasta tanssilattiapopista björkmaiseksi yön ääniraidaksi, jossa hiljaisuus kaikuu huumaavana voimana korvissa.

Onko tämä uutta musiikkia? Ei tämä sitä samaa vanhaakaan ainakaan ole, tosin Park on ottanut uuden, karsitumman työtapansa niin totaaliseen käyttöön, että kiekkoa uhkaa jo pieni puudutusvoima. Upeaa, mutta ehkäpä hivenen pienemmissä annoksissa.