Badding Rockers: Rock'n'Roll ja kiitos hei

Emsalö Music

Kaihoa ja melankoliaa, rakkautta ja rock’n’rollia. Näillä päästään ja pitkälle, etenkin kun kuskin penkille istahtaa itsensä Badding Rockers ja maiseman ikkunoiden takana muistuttaa kotimaatamme. Melankoliarockin pienoisen menestystarinan luonut yhtye julkaisi vuosina 1987–1993 kolme pitkäsoittoa, joiden jälkeen tämän otsikon alla koittikin sitten pitkä tauko. Onneksemme hiljaisuus on päätynyt ja Badding Rockers palaa takaisin vieläpä kahden ensimmäisen albuminsa kokoonpanossa.

Aika mennyt se koskaan ei palaa, mutta toisinaan muistelu on hyvästä ja sydän kaipaa edes palasia taakse jääneistä unelmista, toiveista, rakkauksistakin. Yhtye raotti jo viime vuonna tulevan verhoja, julkaistessaan albuminkin starttaavan Mattolaiturilla-sinkun. Tekstin kertoja palaa takaisin kotikylänsä tienoille, jossa edistys on muuttanut jo paljon, vaan ei kaikkea. Nostalgian siivet kantavat nuoruuden suukkojen, runojen ja kesäöiden aikaan. Ai, ai, ai. Nyt ollaan saamaan aikaan oleellisen ja arvattavan äärellä, mutta taikasana onkin tasapaino. Badding Rockers ei näet kaadu rähmälleen taakse nojatessaan, eikä toisaalta menetä näköpiiristään myöskään tulevaa.

Albumin sulkeva Butcher’s Theme on tätä kirjoitettaessa levyn toinen ja viimeinen sinkku, jonka instrumentaalikaartelu on puhdasta nostalgiaa sekin. Nyt painopiste on kuitenkin siirtynyt rokimpaan laitaan, eikä siirto ole ainoa sarallaan. Alun ja lopun väliin mahtuu paljon, tässä tapauksessa peräti yhdeksän muuta numeroa, joilla iskelmä, rock ja pop saattavat saada kavereita niin rautalangasta kuin beat-soundista. Tuttuakin tutummat elementit pinotaan erilaisiin variaatioihin, mitä myös klassisesti rullaileva nimibiisi toistaa, mutta jotenkin nelikko ei vain polta näppejään edes klisheisempien ainesten kanssa värkkäillessään.

Paljosta on kiittäminen Mika Rokka & Ville Uljas -kitaristikaksikon taituruutta, sekä tarkoin valittuja ja hiottuja soundeja. Rumpali ja monitaitaja Kuja Salmi ansaitsee myös syvän kumarruksen koskettimien hallinnasta, sillä Hammond ja Rhodes ovat konstikkaita soittimia ja luovat helposti aivan vääränlaisia mielleyhtymiä. Pysyypä slidekitarakin Salmen käsissä, kuten herkullisesti rullaileva Mä lähden meneen esimerkillään osoittaa.

Rock'n'Roll ja kiitos hei tuo Badding Rockersin komeasti takaisin suomalaisen rockin kentälle, jossa on uskoakseni enemmänkin tilausta yhtyeen melankolianostalgialle. Ainuttakaan megahittiä kiekolta ei löydy, mutta sen tasainen varmuus ja luotettavuus voittavat taatusti sinivalkoisia sydämiä puolelleen.