ITE EEROLA: On tullu mietittyä kuolemaa ja semmosta

Panama-levyt

Keväällä ihastuin, tai oikeammin rakastuin, ITE EEROLAn silottelemattomaan popfolkin tapaiseen musiikkiin. Komerosta kotistudion itselleen työstänyt artisti, joka tunnetaan myös nimellä Reetta Eerola, on tällä erää kypsytellyt materiaaliaan hiukan pidempään ja studion puolellakin on nähtävästi vietetty enemmän aikaa kuin kolme päivää.

Äänessä ovat jälleen pääasiassa artisti ja kitara, johon kyllä kytketään sähkötkin, mutta jota ei todellakaan soiteta helikopterityylillä. Taustalla kuullaan muitakin soittimia, mutta äänimaisemaa on helppo kutsua tiiviiksi sekä intiimiksi. Näin huomio myös kiinnittyy pienen pieniin palasiin, jotka eivät olekaan niin pienoisia, vaan muodostavat hitaasti suurempia kokonaisuuksia. Tämä jos mikä on kuuntelukertojen kautta kasvava albumi.

Sävellysten saralla työn taso on kiitettävää, mutta pistävin terä löytyy mielestäni jälleen lyriikoista. Niissä satujen rakkaustarinat loistavat poissaolollaan, kun tavalliset pulliaiset, pirkot ja pipsat etsivät paikkaansa arjessa. Tilaa mulle taksi -sinkkubiisi summaa elon hankaluuden ja antaa ihka oikean sähkökitarasoolonkin karata ilmoille. Elämä saattaa olla joidenkin mielestä jo täysin ohi, kun kolmenkympin virstanpylväs on takana, joten ilmankos toisinaan Rakkaani haluaa kuolla. On täysin kuulijan päätettävissä, että kuka hymyilee kenelle ja millä sivuvirneellä, ajateltavaa tarjotaan sen verran monella tasolla.

Melankolia on läsnä, vaan ei kaiken ylittävänä voimana. Elämä ja kuolema ovat hankalia juttuja, mutta koska niissä ollaan jumissa kuolemattomuusseerumia etsittäessä, ei voi kuin yrittää tulla toimeen. Ja kuinka kauniita hetkiä voikaan kokea alun ja lopun välissä, kun vain osaa kellua järvessä ja olla – eikä anna menneen painaa liiaksi.

On tullu mietittyä kuolemaa ja semmosta – otsikko kertoo poikkeuksellisen paljon sisällöstä, mutta en sanoisi levyä tummaksi, tai edes synkäksi. Muodon omanlaisensa akustinen keveys ja sanojen voima muodostavat kiikkerän vastapainon toisilleen, americanan limittyessä suomalaiseen arkifolkpoppiin. Ja ne tarinat, joskus asiat pitää vain kuulla, jotta ne voi ymmärtää.