Northern Reflection: Time Flies

Running Moose / Presence Records

Northern Reflection on sama asia kuin Jukka Korpela, jonka albumilla vierailee melkoinen joukko muita artisteja. Saatetekstissä muistetaan mainita ensin, kuinka Korpela on basisti, joka siis on säveltänyt ja sovittanut kiekkonsa kaiken materiaalin. Sanoituspuolella vetoapua ovat tarjonneet luonnollisesti ne vokalistit, jotka ovat sanoja myös laulamassa ja samalla on irronnut joitain lisäkrediittejä vierailijoille. Mutta tämä on Korpelan show, hänen visionsa ja kokoamansa kokonaisuus.

Musiikki yltää länsimaisen kevyemmän tyylikirjon moneen soppeen, joista pitänee mainita ainakin perinteisempi r’n’b, progehtava kitararock, sekä tietysti taiteellisempi pop, ehkä jopa moderni jazzkin. Nämä kaikki ovat jo sellaisinaan hankalasti rajattavia, joten Time Flies lentää niin ajassa kuin paikassakin.

Ajalliset juuret lienevät selvimmin genret taivaisiin räjäyttäneellä 70-luvulla ja siitä omiin suuntiin kummunneella 80-luvulla, mutta silti albumi kuulostaa mielestäni eniten oman aikansa lapselta. Mika Myllärin flyygelitorvi ja trumpetti antavat tietysti vahvan leiman parille raidalle, eivätkä Jukka Gustavsonin juurevat koskettimet livahda hukkaan – nimibiisin sielukkaasta laulusta nyt puhumattakaan.

Vieraat ovat kovia, oman työnsä hallitsevia ja ehdottomia vahvistuksia, mikä antaa levylle hivenen jukeboksimaisen fiiliksen. Tämä on vahvojen raitojen joukko, mutta mitenkään poikkeuksellisen ehyttä albumikokonaisuutta kappalekatraasta ei saa vääntämälläkään. On tietysti ihan oma asiansa, että tarvitaanko moista enää arvon vuonna 2022, kun soittolistojen suurkuluttajat kuuntelevat levystä pari, kolme ensimmäistä raitaa – jos sitäkään. Jäin silti kaipaamaan selkeämpää linjaa, etenkin kun vaikutteet tuntuvat kumpuavan nimenomaan albumiformaatin kultakaudelta.