Mummin Kullat: Juhlat

Luova Records

Mummin Kullat on yksi tämän hetken uniikeimmista ja raikkaimmista yhtyeistä kotimaisen pop-kentän arvaamattomammalla laidalla. Vuoden 2017 Kulta-debyyttialbumi on laskettavissa jo pieneksi moderniksi klassikoksi, jolla mm. Göstan ja PMMP:n työ sai arvoisensa jatkajan. Eivätkä Mummin Kullat ainoastaan rakentaneet huvimajaansa vanhoille perustuksille, vaan toivat mukanaan paljon uutta ja arvokasta.

Tuoreinta kiekkoa on hierottu kasaan kiireettä tuottaja Joonas Holménin kanssa, joka onkin löytänyt mielestäni tuoreita kulmia trion tekemiseen. Aiempien julkaisujen tapaan merkittävämpiä ovat ne nuotit, jotka on ymmärretty jättää matkasta pois. Hetkittäin Juhlat onkin suorastaan brutaalin paljas trippi juhlien pimeälle puolelle, sinne elämän problemaattisemmalle laidalle jonne sakka tahtoo paakkuuntuneena kerääntyä.

Musiikki on hivenen suorempaa, mutta edelleen äkkiväärää ja melankolisuuteen taipuvaista. Sisu ja vimma ovat avainsanoja, sillä vaikka tulisi kuinka turpaan – kuten nimibiisissä todetaan – niin sitä vain jatketaan sitkeästi eteenpäin kohti jonkin sortin valolähdettä. On klisheistä selittää kuinka matka on itse päätepistettä tärkeämpää, mutta tämän levyn kohdalla tuokin vertaus kannattaa ottaa taas toimivana ideana esiin.

Roisin elämänmakuisuuden ja silkan pölhöilyn väli voi olla veteen piirrettyä viivaa sumeampi, mutta Mummin Kullat onnistuu usein kuulostamaan samaan aikaan ruokkoamattomalta ja runolliselta. Tästä kiitos kuuluu tarkoin valittujen soundien ja nuottien lisäksi herkästi poimituille sanoille. Tarinoiden ihmiset ovat toistuvasti vaikeuksissa, kun valintojen näennäinen järjettömyys on tekijöille itselleenkin ilmeistä. Asiat vain ovat.

Kauniisti sanottuna koettelevaa siis on, mutta negatiivisuus ei kuitenkaan riko liiaksi asioita ympäriltään. Tarinoissa on mukavasti monitulkittavuutta ja hahmot ovat muutakin kuin silkkoja luusereita vailla tarkoitusta. Enhän minä tiedä mitä Kylmähikiblues edes pohjimmiltaan kaikkine käännöksineen edes tarkoittaa, mutta kolho rytmikonetausta ja herttainen laulu kirosanoineen vain tekee tehtävänsä hatun alla. Ehkäpä Juhlat kertoo juuri tuosta, ehkäpä.

Juhlat on selvästi tummasävyisin levy, jonka trio on tähän mennessä julkaissut ja varjot alkavat kiistatta lähestymään uhkaavasti jokaisesta kulmasta. Ja kun sanoja kuuntelee tarkkaan, niin jopa sekopäinen Punainen mekko ja mustuuden kanssa hippasilla viihtyvä Vihasta vapaa ovat positiivisia kappaleita – tavoillaan. Juhlat ovatkin samaan aikaan lynchiaanisen tummat ja suomalaisugrilaisen melankoliset, eli purtavaa riittää kaffeepöydän äärellä.