Julkaistu: 18.09.2022
Arvostelija: Mika Roth
Mauhau Records
Tamperelainen Polku avaa oman taipaleensa musiikin kummassa universumissa debyyttialbumilla, jota ei ymmärtääkseni ole pohjustettu ainoallakaan sinkulla. Jäsenistöltä löytyy kokemusta aiemmista, osin hyvinkin nimekkäistä yhtyeistä, mutta jätetään nimien tiputtelu toiseen kertaan ja keskitytään itse asiaan.
Me kaikki kuolemme vähän – siinähän sitä on otsikkoa, joka jo antaa ensimmäiset vihjeet tulevasta. Nyt näet ollaan melankolian taitoksissa ja arjen harmaissa, vaan ei toivottomissa hetkissä. Saatesanoissa puhutaan unenomaisista maisemista, ja kerrankin tuo hieman kulunut kuvaus osuu keskelle olennaista. Nämä kappaleet ja tämä levy ovat kiistatta unenomaista leijuntaa shoegazen ja jonkin sortin melankoliapopin siivin, jossa tärkeässä roolissa on ympärille syntyvä tunnelma.
En sanoisi albumia mitenkään totaalisen lohduttomaksi, mutta sen surumielisyys on kiistatonta. Melankolia onkin väkevää sellaisella curemaisella tavalla, joka samaan aikaan nostaa ja painaa kuulijaansa. Popin kanssa pelaillessa yhtye pitää tempon suurimman osan aikaa kurissa ja vain goottipophelmi Haavoilla osoittaa selkeää sinkkumaisuutta pyrkiessään hanakampaan tarttuvuuteen. Samoista ainesosista koottu Oranssilatvaiset puut aiheuttaa myös nopeaa jumittumista soittolistalle, etenkin kun yhtye harppoo sovituksessa todellisilla peninkulmasaappailla.
Polku kuulostaa hienolta ja arvokkaalta yhtyeeltä, mutta en saa kaikista biiseistä kunnolla otetta. Tunnelma tuntuu kiilaavan itse sävelten ohitse ja kokonaisuudesta tuntuu puuttuvan jotain oleellista, ainakin allekirjoittaneen korvissa. Olisinkin kovasti halunnut pitää tästä levystä enemmän, ehkäpä sitten ensi kerralla.
Tamperelainen melankolista poprockia soittava kokoonpano.
Linkit:
instagram.com/polkuband
facebook.com/polkubandofficial
(Päivitetty 18.9.2022)