Rage Of Rabbits: Piller Popping Machine

Omakustanne

Reilu vuosi on kulunut niistä päivistä, kun kiukustuneet puputit olivat viimeksi esillä Desibeli.netin sivuilla. Nyt olisi uutta pitkäsoittoa jälleen tarjolla, joten kuinka mahtaa Piller Popping Machine pärjätä vertailussa Devil’s Gold -kiekolle? Pistetään kone jauhamaan.

Peruasioihin luotetaan edelleen ja rockin murikoiden vierimisratoja ei ole lähdetty sen kummemmin muuttelemaan. Tarjottuja pilsuja popsitaan jossain action rockin, klassiseksi laskettavan hard rockin sekä uuden aallon avarilla limittymisalueilla, soundin nojatessa aavistuksenomaisesti 70- ja 80-lukujen suuntaan. Kuten aiemmin myös nyt meno saattaa muuttua raidalta toiselle pintapuoleisen tarkastelun perusteella, mutta jokaisessa tilanteessa Rage Of Rabbits osaa luovia tiensä ulos pahemmistakin umpikujista.

Mitään sen kummempia sinkkuja levyltä ei ole ymmärtääkseni tähän mennessä lohkoiltu, mutta jos moiseen ilmenisi syytä luottaisin ehkä eniten Mr. Destructionin pulpmaiseen kaarteluun tai Black is the New Bluen rehvakkaaseen rokkailuun. Paukuttava ja jylisevä Pale Horse saattaa olla myös todellinen musta hevonen kaikessa Deep Purple -peesailussaankin.

Isoa on siis meno, vaan ei mammuttitautista. Sytkää voi kaivaa taskusta kun Rust tunnelmoi plus kuuden minuutin ajan, jakaessaan samalla pitkäsoiton kahteen loogiseen segmenttiin. Toinen kohottava jätti on Spirits, jonka henget tarvitsevatkin kaikki viisi minuuttiaan ehtiäkseen potentiaalinsa huipulle asti.

Kone toimii, edeltäjä on selvästi selätetty ja iskujen paino on kasvamaan päin. Näin sitä pitää.