The Bätmäns: Öisen metsän salaisuudet

Ääni ja Visio

Alkusoitot alkavat olla unohdettu taiteenlaji, mikä on mielestäni suuri harmi. Elokuvien ja levyjen aloitukset kun ovat herkkiä hetkiä, tai sellaisia ne voisivat ainakin olla riittävällä pohjustuksella. Lastenorkesteri The Bätmäns avaa esikoislevynsä kappaleella Alkusoitto, joka johdattaa kuulijan Alle mustan taivaan - vaan mihin tie viekään?

Arvaan mitä moni teistä pohtii, mutta ei - nyt emme saapuneet Gotham Cityn mustan taivaan alle, jossa poliisipäällikkö Gordon kaipaa viittaritarin apua lepakkovalonheittimen juurella. Ei, nyt ollaan kotoisessa korvessa, jota kuvataan kannessakin, ja lastenmusiikiksi kuultu on hyvinkin rauhaisaa tunnelmointia. Onneksi korvesta löytyy sentään muutakin kuin nuotiomusaa, jonka äärellä hymistä hiljaa mukana ja odottaa aamua saapuvaksi.

Seuraavaksi peliin viskataan näet kaksi sinkkurallia, joilla pienet ja isot takamukset saadaan taatusti liikkumaan. Ensin esiin rullataan Kuuvarkaat, josta tietysti tulee mieleen eräänkin piirroselokuvasarjan startti, mutta jäljet osataan johtaa onneksi tyystin muihin suuntiin. Iloisempi poprock helmeilee ja moniääninen vokalisointi pelaa mukavasti ilmavan soiton kera, kaava jolla myös levyn muut energiset hetket saadaan aktivoitua. Panokset nousevat kuitenkin kun Siilin 36 hammasta puraisee korvasta, purenta-apua tarjoavat tässä yhteydessä Hammaspeikot.

Rokki raikaa myös komeasti, kun Bätmän lukee ääneen ja pieni lukuhetki hulluilee poprockin aurinkoisella puolella katua. Tätä olisi kaivattu enemmänkin, sillä ainakin omasta mielestäni Lepakkoluolan kaltaiset tunnelmoinnit eivät toimi välttämättä pienellä yleisöllä – tai isollakaan. Meinaa hiipiä ihan uni silmään, tosin saattaahan sekin olla tavoite.