Nuorisopalatsi: Peura

Hiljaiset Levyt

Vajaa kaksi vuotta sitten Nuorisopalatsi julkaisi hivenen epätasaisen Pyörre-pitkäsoittonsa, jonka kohtalona oli jäädä pian maailman myllerrysten jalkoihin. Yhtye reagoi kuitenkin loistavasti tilanteeseen lisäämällä kierroksia Me kaikki muututaan EP-levyllä.

Kyseinen pikkukiekko onkin noussut omalla listallani yhdeksi yhä alkupuolellaan olevan vuosikymmenen kovimmista jutuista, joten aavistelin Peuran sarvien olevan terässä ja loikan kohdillaan. Tarina nimen takana on hurja ja sitä ehkä osuvimmin kuvaa Kone joka kulkee -kappale, jossa typerästi koodiaan toistava ihmisrobotti ei ymmärrä olevansa kiinni marionetin langoissa. Onhan se kuitenkin jotain, että edes huomaa lankansa.

Peura sai aiemmin tänä vuonna lentävän lähdön, sillä sinkuksi nostettu Ottakaa mut kyytiin on päräyttävän sinkkukansikuvansa takana suoranainen helmi. Rako kolkosti svengaavan postpunkin ja kitkerän suomirockin välillä saadaan puserrettua pienemmäksi, eikä tätä parempaa kertosäettä voisi rokkikappaleelle enää toivoa. Hiukan samoilla hangilla sivakoiva Sivullinen on myös selviö niin sinkuksi kuin levyn avausraidaksi, joka viitoittaa tulevan niin sävelillään kuin erityisesti sanoillaan. Harmi ettei lyriikoita ole painettu ainakaan arvioon saapuneen CD-version vihkoseen.

Albumi on tällä erää tiiviimpi kokonaisuus, mikä tekee siitä yhtäältä helposti kuunneltavan, mutta toisaalta nyanssien havaitseminen vaatii nyt rahdun enemmän huomiota. Yhtye seuraa tähteään ja tekee selvästi vain sitä mitä haluaa, mikä tulee väistämättä jakamaan mielipiteitä. Kouristuksenomainen soundissa ja tyylissä pysyminen kelpaavat kyllä minulle, etenkin kun tiiviistä nipusta saa helposti lohkottua myös em. sinkkuja.

Yksikään raita ei ylitä Nuorisopalatsille ominaiseen tapaan viiden minuutin rajaa, eikä se ole tällä erää tarpeenkaan. Hienosti linjojaan maalaileva Balladi miesten kertoo tarinansa vaivatta loppuun neljässä minuutissa, eikä horisontin taa ensiluokkaisella imulla katoava Luopuminen jätä sanaa sanottavaksi. Nuorisopalatsi on oppinut kiteyttämään asiansa, löytämään biiseistä olennaiset kulmat ja jättämään sopivasti asioita ilmaan – kaikkea ei kuulukaan viedä aina loppuun.