Cliff Barnes: Free Flyin’

Shiny Head Stinky Feet Music

Porilainen Cliff Barnes otti pitkään happea, lopulta peräti 20 vuoden ajan, mutta nyt katkesi niin julkaisu- kuin keikkataukokin. Oikeastaan korona-aikana syntynyt albumi on pitkälti laulaja/lauluntekijä JP Jakosen omin voimin tekemä kokonaisuus, johon on vain napsittu tekijöitä eri puolilta maailmaa. Eikä pandemiamaailmassa ole todellakaan lennelty pitkin mantereita lentokoneella, vaan yhteistyö on tapahtunut netin ylitse. Se on sitä todellista vapaalentoa näinä päivinä.

Maailma on muuttunut parissa vuosikymmenessä runsain mitoin, mutta muutoksen tuulet eivät Cliff Barnesin musiikissa sen järisyttävämmin kuulu läpi. Ysärihenkinen indierock pörisee ja särisee kuin ennen, eikä esimerkiksi menopala Almost Had It ole niinkään kaukana edes 70-luvun säröisemmistä jutuista. Soundipuolella arvossa on lievä ruosteisuus ja likaisuus, joka on taatusti toisille herkkua – ja toisille myrkkyä.

Tarkoin harkittu ja sopivasti mitoitettu hygieniattomuus äänen puolella on kuitenkin mielestäni Cliff Barnesin suuri voimavara ja etu, sillä kaikista ysäriviitteistä huolimatta Jakonen taitaa kuulua ainakin tiettyyn pisteeseen saakka Neil Youngin seuraajiin. Samalla tehdään pesäeroa 90-luvun toiseen äärilaitaan, kun soundeja hinkattiin ja raitoja ladottiin ilman minkäänlaista tolkkua. Nyt rock tuntuu iholla, se puristuu hikikarpaloiksi niskaan ja saa sykkeen nousemaan kuin huomaamatta.

Runtun takana on kuitenkin enemmän laaksoja ja syvänteitä, kuin mitä ensivilkaisuilla arvaisikaan. Turn to Evil ottaa kaihoonsa kulmaa jopa puhaltimista ja alleviivaavasti isoilla kirjaimilla otsikoitu GONE uskaltaa hidastaa askellustaan ja antaa nuottien tipahdella raskaiden omenoiden tavoin alas. Eikä nopeakaan jolkotus tuota minkäänlaista ongelmaa, sillä ainoana kolmen minuutin haamurajan alittava Everyone You’ll Ever Know on malliesimerkki jouhevasta kitararockista.

Maailma muuttui, Cliff Barnes ei niinkään, eikä muutosta edes kaivattu näillä main. Free Flyin’ ei nouse rockin suurten albumeiden joukkoon, mutta se tuo takaisin jotain, jota ainakin itse huomasin kaivanneenikin.