Ptrov: Voimala

Omakustanne

Helsinkiläinen post-rock ryhmä Ptrov humautti alkuvuodesta sellaisen debyyttisinkun tiskiin, että tuon avaruussyntetisaattoreiden ja satunnaisten metallipintojen koristama monoliitti sai odottamaan tulevaa mielenkiinnolla. Nyt tuleva on täällä ja selvästi ISIS-yhtyeen jalanjäljissä kulkeva Ptrov on löytänyt progehtavaan post-myllytykseensä mukavasti kulmia, kantteja sekä leikkauksia.

Voimala I on itseoikeutettu avausraita, jonka jäljistä suoraan kumpuava Voimala II jatkaa linjastollaan vain hivenen kaavoja muunnellen. Psykedeelisyyttä tarjotaan saatesanoissa yhdeksi kuvaavaksi termiksi ja kieltämättä instrumentaalibändin korkeissa sfääreissä on iättömyyden ja äärettömyyden avaruudellista tuntua. Eikä Ptrov vain leiju leijumisen itsensä takia vaan pyrkii jatkuvasti etenemään johonkin suuntaan – ainakin jollain nopeudella.

Vartin merkkipaalun ainoana ylittävä Kultti tuo mukaan melankolisen melodian viehättävän kaihon, josta muodostuu levyn keskiharjanne. Voimalat saattavat tuottaa suurempia tehoja piikeillään, mutta tämä energia kumpuaakin jostain syvemmältä, planetaaristen järjestelmien ihmissilmälle näkymättömistä voimakentistä. Päätösraita Rauniot vie kehityksen mielestäni loogiseen loppuunsa, syntetisaattoreiden vihellysten ja särähdysten tuodessa ne pari viimeistä prosenttia kokonaisuuteen. Ja onhan ankkurin melodia jälleen timanttista laatua.

Ptrov lataa progehtavan instrurakettinsa sellaisella menovedellä, että vain tähdet ovat rajana. Näin albumia ei kannata välttämättä kuunnella kauppareissulla lukemattomien häiriötekijöiden keskellä vaan rauhassa, ajalla ja ajatuksella. Levy kasvaa jokaisella kuuntelukerralla, enkä edes tiedä minkälainen se lopulta tulee olemaan allekirjoittaneellekaan – mikä on aina hyvä merkki.