Tulio: Yyteri

Solina

Elokuvamaisen tyylik�s ja menneisyyteen nojaava musiikki on kiikker� pursi arvaamattomilla vesill�, kaikista ilmeisen potentiaalisista eduistaan huolimatta. Monet haluaisivat olla Chris Isaakin kaltaisia mestariluovijoita, jotka ovat vuosikymmenest� toiseen onnistuneet kartoittamaan ja l�yt�m��n 50- ja 60-luvun maailmoista tuoreelta kuulostavia biisej�. Kappaleita jotka kuulostavat samaan aikaan vanhoille ja uusille, tutuille ja mystisille.

Tulio avasi pelins� kielt�m�tt� lupaavasti, sill� kev�inen Yyteri-sinkku oli, ja on yh�, harmonisen ja melodisen popin valioyksil�. Saatteessa mainittiin tuolloinkin David Lynch, ja pitk�soitolla meno vain jalostuu. Ja nyt on puhe musiikkia harrastavasta Lynchist�, joka on toki ohjannut my�s tyyliin sopivia t�it�.

Elokuvien maailmoista innoittunut ja niit� rakentavasti kritisoiva Aaveet kannoilla on kuin musiikillinen vastine road-movielle. Biisi l�htee yht��lt�, tekee omanlaisiaan kaarroksia ja p��tyy lopulta jonnekin aivan muualle. T�m� kaikki tehd��n menett�m�tt� kuitenkaan tunnelmaansa ja teemaansa, eik� kuulijakaan pitk�sty mittavan numeron ��rell�. Elokuvien lailla paljon on kiinni muutaman sanan lauseista ja vinkeist�, joiden avulla kuulija voin niin halutessaan t�ytt�� tarinan tahallaan taakseen j�tt�mi� aukkoja.

Romanttisempaa ja pari astetta twinpeaksmaisempaa kulmaa kitarapoprockin poskista tarjoaa Jos vain haluat, jolla rakkaus on j�lleen kerran suuri mahdollisuus. Tilanne on tiivis, tunteet tyrsky�v�t kohisten ja kuitenkaan mihink��n ei ole kiire. Kuvausryhm�kin taitaa olla paikalla, mutta olisiko tuotanto t�ll� er�� enemm�n indien puolella? Niin tai n�in, j�nnitteen voi j�lleen aistia ihollaan, mist� kumarrus tekij�ille.

Yyteri on musiikkia nostalgikoille. Heille joiden silmiss� Ranskan uusi aalto ja moderni runous eiv�t ole niink��n uhkia kuin mahdollisuuksia. Kuka muka tajuaa kaikki Godardin elokuvat tai Gregory Corson runot? Eik� niit� tarvitsekaan ns. oivaltaa, sill� kuten todettua: jokainen voi kirjoittaa oman versionsa.

Omassa n�kemyksess�ni Tulio seuraa suurten j�ljiss�, mutta k�ytt�� silti riitt�v�sti omaansa � ja l�yt�� siin� samalla muutaman loistavan melodian. Ensiluokkainen single saa tuekseen pari kovempaa raitaa, mutta tasaisuus j�� esikoiselta puuttumaan. Lupaavaa silti, eritt�in lupaavaa.