Tulio: Yyteri

Solina

Elokuvamaisen tyylikäs ja menneisyyteen nojaava musiikki on kiikkerä pursi arvaamattomilla vesillä, kaikista ilmeisen potentiaalisista eduistaan huolimatta. Monet haluaisivat olla Chris Isaakin kaltaisia mestariluovijoita, jotka ovat vuosikymmenestä toiseen onnistuneet kartoittamaan ja löytämään 50- ja 60-luvun maailmoista tuoreelta kuulostavia biisejä. Kappaleita jotka kuulostavat samaan aikaan vanhoille ja uusille, tutuille ja mystisille.

Tulio avasi pelinsä kieltämättä lupaavasti, sillä keväinen Yyteri-sinkku oli, ja on yhä, harmonisen ja melodisen popin valioyksilö. Saatteessa mainittiin tuolloinkin David Lynch, ja pitkäsoitolla meno vain jalostuu. Ja nyt on puhe musiikkia harrastavasta Lynchistä, joka on toki ohjannut myös tyyliin sopivia töitä.

Elokuvien maailmoista innoittunut ja niitä rakentavasti kritisoiva Aaveet kannoilla on kuin musiikillinen vastine road-movielle. Biisi lähtee yhtäältä, tekee omanlaisiaan kaarroksia ja päätyy lopulta jonnekin aivan muualle. Tämä kaikki tehdään menettämättä kuitenkaan tunnelmaansa ja teemaansa, eikä kuulijakaan pitkästy mittavan numeron äärellä. Elokuvien lailla paljon on kiinni muutaman sanan lauseista ja vinkeistä, joiden avulla kuulija voin niin halutessaan täyttää tarinan tahallaan taakseen jättämiä aukkoja.

Romanttisempaa ja pari astetta twinpeaksmaisempaa kulmaa kitarapoprockin poskista tarjoaa Jos vain haluat, jolla rakkaus on jälleen kerran suuri mahdollisuus. Tilanne on tiivis, tunteet tyrskyävät kohisten ja kuitenkaan mihinkään ei ole kiire. Kuvausryhmäkin taitaa olla paikalla, mutta olisiko tuotanto tällä erää enemmän indien puolella? Niin tai näin, jännitteen voi jälleen aistia ihollaan, mistä kumarrus tekijöille.

Yyteri on musiikkia nostalgikoille. Heille joiden silmissä Ranskan uusi aalto ja moderni runous eivät ole niinkään uhkia kuin mahdollisuuksia. Kuka muka tajuaa kaikki Godardin elokuvat tai Gregory Corson runot? Eikä niitä tarvitsekaan ns. oivaltaa, sillä kuten todettua: jokainen voi kirjoittaa oman versionsa.

Omassa näkemyksessäni Tulio seuraa suurten jäljissä, mutta käyttää silti riittävästi omaansa – ja löytää siinä samalla muutaman loistavan melodian. Ensiluokkainen single saa tuekseen pari kovempaa raitaa, mutta tasaisuus jää esikoiselta puuttumaan. Lupaavaa silti, erittäin lupaavaa.